Lapsilta viedään aikaisin luonteva yhteys siihen, mitä he todella ovat. Useimmat ovat lapsesta lähtien ponnistelleet ollakseen jotakin muuta kuin he oikeasti ovat. Siksi heidän on vaikea löytää takaisin itsensä luo. Jos ei tunne omaa syvyyttään, ei osaa sinne suunnatakaan. Pinnalla eläminen on uuvuttavaa. Voimat löytyvät syvyydestä.
Henkisten traditioiden opetukseen kuuluu, että kaikki näkyvä on luonteeltaan pysymätöntä. On tarkoituksellista ottaa huomioon, että kaikki voi kadota sekunnissa. Mitä enemmän sisäiset esteemme katoavat, sitä enemmän ihmisestä säteilee rakkaus muita kohtaan. Tunne yksinolemisesta on itsekeskeisyyden aiheuttamaa harhaa. Olemme oikeasti yhtä kuin saaret, joita yhdistää veden alla kulkeva kiinteä manner.
Kun kielteiset tunteet saadaan poistettua, ihminen rentoutuu ja voi hyvin kaikissa tilanteissa, jopa silloin kun häntä uhataan. Käytännössä muutos parempaan on pitkä prosessi. Mieltä hiertävät asiat ja selvittämättömät tilanteet mutkistavat ihmissuhteita. Hallitsematon tunnejännitys voi aiheuttaa ahdistus- ja raivokohtauksia ja pilata sekä oman että läheisten elämän. Normaalisti tunteet suuntaavat huomion elämässämme sinne minne pitääkin. Tunnekoukkujen kanssa kamppailu sitoo muihin toimintoihin tarvittavia voimia, kaventaa näkemyksiämme ja estää meitä keskittymästä niihin asioihin, joihin pitäisi.