Arkisto | heinäkuu, 2014

Elämän karikot

26 Hei

On olemassa ihmisiä, jotka haluavat itse päättää tekemisistään aina. He eivät halua, että olosuhteet tai toisten tarpeet tai halut ohjaisivat heidän tekemisiään. Jotkut eivät pidä lapsista, koska nämä tarvitsevat koko ajan jotain. Lasten kanssa eläessä on joinakin päivinä vaikeaa tehdä kaikki se mikä on tehtävä. Jos teet sen kuitenkin mielihyvin, kohtaat itsessäsi kyvyn huolehtia lapsista ja ruokkia heidät, vaikka luulit, ettet pystyisi siihen. Elämä huutaa jatkumisen tarpeessaan, olivatpa huoltajat millaisia tahansa ja missä kunnossa tahansa. Olivatpa he sairaita tai terveitä, koulutettuja tai lukutaidottomia, toiveikkaita tai epätoivoisia, hyviä tai pahoja; oli heidän luonteenlaatunsa millainen tahansa.

Mikä pitää pinnalla silloin, kun mikään ei tunnu vaivan arvoiselta, eikä millään tunnu olevan merkitystä? Silloin on pakko löytää pieniä asioita, jotka auttavat odottamaan kun ei ole toivoa eikä luottamusta tulevaan. Itselläni on kolme asiaa, jotka auttavat sietämään arkipäivää; rukoileminen tai meditaatio, kirjoittaminen ja liikkuminen, joko luonnossa tai ihmisten parissa. Niistä on muodostunut päivittäisiä tottumuksia, kun teen niitä säännöllisesti. Mitä harjoitusta tahansa on hyvä tehdä silloin, kun asiat ovat hyvin. Se on vaikeaa. Usein mikä tahansa säännöllinen toiminta päivittäin tuntuu henkilökohtaisen vapauden rajoittamiselta, hampaidenpesukin. Vanhat henkiset harjoitukset on suunniteltu tehtäväksi yhteisöissä. Mutta emme elä yhteisöissä, vaikka tekisimmekin näitä harjoituksia toisten kanssa yhdessä, se on satunnaista. Harjoituksien yksinään tekeminen vaatii sitoumista. Täytyy omistaa elämänsä näille asioille. Meidän täytyy omistaa elämämme sille, että olemme täysipainoisesti täällä. On saatava kiinni langanpäästä, vaikka ajattelisi ettei langan toinen pää johda mihinkään.

Mitä tekisit elämälläsi, jos sinulla ei olisi mitään ulkopuolista vastuuta? Harva ihminen osaa sanoa sitä suoralta kädeltä. Joskus hiljaisuudesta voi pulpahtaa esiin pieniä toiveita, joita seuraamalla voimme päästä elämäntehtäväämme kohti. Elämässämme on myös näkyviä merkkipaaluja, odottamattomia ja hallitsemattomia, usein traagisia tapahtumia. Vedenjakajia, joiden mukaan muut tapahtumat lajitellaan, sitä ennen tai sen jälkeen tapahtuneiksi. Totuuden löytäminen ja myöntäminen ei ole helppoa. Jos jonain aamuna herätessäsi näet taivaalla kaksi aurinkoa, kannattaa kysyä joltakin toiselta näkeekö hän saman. Tavallisinta on kuitenkin väittää: ”Tämä on minun totuuteni.” Sielumme kaipaa totuutta. Usein emme tiedä mikä on totta. Ehkä elämämme syvin totuus on kuitenkin toive ryhtyä elämään täysipainoisemmin toisten kanssa yhdessä, puuduttamatta millään itseämme.

Oriah Mountain Dreamer: Kutsu.

Mainokset

Pelokas mieli

6 Hei

Se, että ego on mielessämme ei tarkoita, että se on ystävämme. Päinvastoin, se luo rajoituksia ja saa meidät uskomaan, että ne ovat ylitsepääsemättömiä. Toisaalta se, että ego on mielessämme, tarkoittaa myös sitä, että itse voi vaikuttaa siihen. On tärkeää oivaltaa, ettei mikään paha voima vaani meitä, vaan kyseessä on vain mielessämme oleva ajatus. Voimme muuttaa ajatuksemme. On opittava huomaamaan, miten ego luikertelee ajatuksiimme. Ego on tuomitseva. Kun tuomio astuu kuvaan, ihmeet eivät voi enää toteutua. Ego sulkee avoimen mielen ja sydämen.

Ei ole heikkoutta turvautua maailmankaikkeuden voimaan, joka on sisällämme. Yksinäinen sankari, joka ei koskaan turvaudu kehenkään eikä mihinkään, on myytti. Sielu turvautuu. Harva meistä yksin saavuttaa mitään mainittavaa. Suuri joukko ihmisiä ympärillämme muodostaa suhdeverkoston, jonka kanssa yhteistyössä luomme kaiken tarvitsemamme. Se on muihin ihmisiin kohdistuvaa myönteisyyttä. Toisiin ihmisiin kohdistuva myönteinen ajattelu tarkoittaa, sitä että siunaamme heitä mielessämme, toivomme heidän onnellisuuttaan ja toivomme, että voisimme tehdä heidän elämästään parempaa. Tarvitsemme lisäksi myönteisyyttä mahdollisuuksia kohtaan ja myönteisyyttä itseämme kohtaan. Meidän pitää olla aktiivisesti myönteisiä.

Ei ole väliä sillä, mikä tilanne on saattanut ihmiset yhteen, henkisellä tasolla jokainen kohtaaminen on tehtävä. Oli kysymyksessä perhe, satunnainen tapaaminen tai elinikäinen sitoumus, jokaisen ihmissuhteen tehtävä on parantaa maailmaa. Henkisyyden ja työtä koskevien ajatusten erottaminen heikentää meitä ja tekee meidät pelokkaiksi. Työmme on keskeinen osa henkistä elämäämme, toimimme millä alalla tahansa. Työpaikka on meidän seurakuntamme. Fyysisillä silmillä katsottuna ryhmä työtovereita vaikuttaa joukolta irrallisia ja erillisiä ihmisiä, jotka sattumalta työskentelevät samassa paikassa samaan aikaan. Maailmankaikkeus ei toimi sattumanvaraisesti. Jokainen on siellä missä on korkeimman toimesta opettelemassa tiettyjä asioita. Jonkun on opittava antamaan enemmän, jonkun olemaan lempeämpi, jonkun on kuunneltava tarkemmin, jonkun puhuttava, jonkun on lähdettävä pois. Kaikella mitä tapahtuu, on merkitystä.

Marianne Williamson: Vaurauden salaisuus.