Arkisto | helmikuu, 2014

Haluava minä

26 Hel

Kun haluaminen saa meissä vallan, vastenmielisyys omaa itseä kohtaan muuttuu helposti itseinhoksi. Haluaminen karkaa käsistä ja hallitsee elämäämme. Tuhoamme oman kehomme ja ihmissuhteemme syömällä liikaa tai juomalla liikaa. Olemme riippuvaisia ainaisesta uusien tavoitteiden saavuttamisesta. Kun pyrimme eroon itseinhosta ja häpeästä, viestit haluavalle minällemme ovat julmia ja armottomia. Saatamme rankaista itseämme kieltämällä itseltämme levon, ruuan tai toisen ihmisen antaman lohdun. Jatkuva haluaminen saa toisinaan niin suuren vallan, että se kehittyy riippuvuudeksi.

Riippuvuuksia hoidetaan toipumisohjelmilla, joissa ryhmän jäsenillä on tukihenkilö, jolle voi soittaa, kun ahdistus tai haluaminen alkaa tuntua. Näin ongelmainen saa avustetun tauon ja voi päästä tilanteen ohi. Haittana on se, että ryhmän jäsenet menevät kokouksiin ja yhä uudelleen esittäytyvät riippuvuutensa nimellä ja näin vahvistavat riippuvaista identiteettiään, häpeäntunnettaan ja riippuvuuden voimaa. Paineen lisääntyminen aiheuttaa suurta levottomuutta, josta lähtee liikkeelle ahmimiskierre, holtiton juominen tai osteluvimma. Jokainen solu tuntuu kurottuvan ulospäin täyttääkseen ihmisen sisällä ammottavan aukon. Moni riippuvainen luulee itsessään jonkin olevan niin pahasti vialla, ettei häntä mikään voi koskaan parantaa.

Tuskalliseen ja uuvuttavaan levottomuuteen ei auta vastustaminen ja kieltäminen, ne vain lisäävät sen voimaa. On opeteltava rauhallisesti panemaan merkille hyökyvät tunteet ja oma tuomitsemisen ryöppy. Vain todeta kaikki, mikä mielessä myllertää toimimatta mitenkään. Vähitellen rauhallisuus kasvaa; minuutti, kaksi minuuttia, viisi minuuttia. Jos pystyy pysymään tietoisena muutaman minuutin siitä, mitä mielessä tapahtuu, ihminen panee liikkeelle prosessin, jolla on käänteentekevä vaikutus. Kun pystyy seuraamaan sisäisten kokemustensa virtaa, vain antaen nimen sille, mitä tapahtuu ja sanoo mielessään ”tämä myös”, ylivoimaiselta tuntuneen haluamisen voima häipyy. Ihmisen ei tarvitse tuntea itseään huonoksi sen vuoksi, mitä tuntee. Hän huomaa että halut, ajatukset ja tunteet ovat yhtä loputonta, muuttuvaa paraatia. Hän ei tee sitä tahallaan. Se huomio on läpimurto ja se muuttaa suhtautumisen omaan itseen. Silloin ihminen vapautuu kehittymään ja murtautumaan ulos vanhoista kaavoista. Silloin voi antaa haluamisen ilmentää itsensä ja kulkea hänen kauttaan, sen sijaan että olisi pyrkinyt tyydyttämään sitä. ”Tämä myös” on avainsana, sen sijaan että yrittäisi vastustaa kiusausta.

Tara Brach: Ehdoton hyväksyminen.

Mainokset

Mikä tahtoo huomiota?

22 Hel

Kun huolella rakennettu elämäni hajoaa, kidutan ja soimaan itseäni sadattelemalla ja moittimalla sitä, kuinka olen epäonnistunut, miettimällä mitä olisin voinut tehdä paremmin ja murehtimalla, välittääkö kukaan minusta. Olen poissa tolaltani, reaktioni kaivaa minut vielä syvemmälle epäonnistumiseen. Länsimainen psykologia käyttää analyyttistä kaivelua. ”Miksi olen näin masentunut?” Se vie syvemmälle masennukseen. Kyseleminen on kuitenkin tarkkaavaisuuden väline, jolla on mahdollista murtautua turruttavasta tuskasta. Voin panna merkille, miltä tuntuu kehossa; kurkussa, rintakehässä, vatsan seudulla, mahalaukussa. ”Mitä tapahtuu?” Voin kysyä tarkentavia kysymyksiä tunteistani. ”Mikä haluaa, että kiinnitän siihen huomiotani?” ”Mikä tahtoo hyväksyntää?”

Nousen sen tason yläpuolelle, jossa syytän itseäni, pelon voima vähenee hieman, samoin itseni arvosteleminen. Lakkaan olemasta omaksumani identiteetin piilevästi viallinen ihminen. On tärkeää kysellä varauksettoman ystävällisesti kuin ahdingossa olevalta tuttavalta. Nimeäminen tai merkille paneminen on tarkkaavaisuusharjoituksen työväline. Se auttaa tunnistamaan lempeästi ja herkästi ohivirtaavat ajatukset, tunteet ja aistimukset. Huolenaiheet eivät välttämättä häviä, mutta kohtaan ne ärsyyntymättä.Kokemuksen nimeämisellä en yritä pidätellä tai karkoittaa epämiellyttävää tunnetta. Jännite lisääntyy, jos hyökkään tunteen kimppuun julmasti:”Pelko! Sainpas sinut kiinni!” Nimeäminen on herkkä tapa sanoa: ”Näen sinut.”

Kun alan upota negatiivisuuteen ja elämä ympärilläni tuntuu vastenmieliseltä, kannattaa suostua kaikkeen. Kun opettajat puhuvat liian paljon, sää on kylmä, ihmiset aivastavat tahdittomasti suuntaani. Alan tervehtiä kaikkea tietoisuuteeni tulevaa sanoen: ”Kyllä.” Hyväksyn sen mitä tunnen ja vieläpä toivotan sen aktiivisesti tervetulleeksi: ”Kyllä.” En vastusta mitään, en tarraudu mihinkään. Moittivat ajatukset alkavat häipyä. Kyllän sanominen ei ole todellisten tunteiden peittämistä, se ei ole manipuloimista. Se on keino avautua elämälle sellaisena kuin se on. En hyväksy mitään sellaista, mikä vahingoittaisi muita tai itseäni. Asennoidun ystävällisesti omaan epäystävälliseen olooni ja suostun siihen, mitä tässä hetkessä on.

Tara Brach: Ehdoton hyväksyminen.

Alistuminen kokemukselle

17 Hel

Alzheimer-potilaan sairaus on pelottava. Välillä mieli tyhjenee kokonaan. Sanat katoavat, hämmennys valtaa. Hän unohtaa, mitä on ollut tekemässä, tarvitsee apua tavallisiin toimiin; ruuan paloitteluun, pukemiseen, peseytymiseen ja liikkumiseen paikasta toiseen. Muuan tunnettu psykologi oli taudin alkuvaiheessa, mutta hyvin tietoinen sairaudestaan. Hänen oli tarkoitus pitää esitelmä buddhalaisuudesta sadalle kuulijalle. Hän saapui paikalle innoissaan päästessään jakamaan rakastamiaan opetuksia. Hän istui paikalleen salin etuosaan ja katseli odottavia kasvoja. Yhtäkkiä hän ei tiennytkään missä hän oli ja mitä hänen oli tarkoitus tehdä tai sanoa. Hän tiesi vain, että hänen sydämensä läpätti hurjasti ja mieli pyöri sekavasti.

Hän alkoi nimetä tuntemuksiaan: ”Pelottaa, hävettää, olen hämmentynyt, minusta tuntuu että epäonnistun, olen voimaton, vapisen, minusta tuntuu että kuolen, vajoan, olen eksynyt.” Hän jatkoi nimeämistään pää painuksissa. Kun hänen kehonsa alkoi rentoutua ja mieli rauhoittui, hän sanoi senkin ääneen. Lopulta hän pyysi anteeksi kuulijoiltaan.

Osa kuulijoista oli kyyneleet silmissä. Yksi heistä sanoi:”Kukaan ei ole koskaan aikaisemmin opettanut meitä näin. Sinun läsnäolosi on ollut meille syvin mahdollinen opetus.” Psykologi ei ollut yrittänyt työntää kokemustaan pois ja siten pahentanut levottomuuttaan. Hän oli alistunut kokemukselleen. Hän sanoi: ”Minusta ei tunnu, että mikään on väärin. Olen surullinen ja vähän pelkään kaiken menettämistä, mutta se tuntuu todelliselta elämältä.” Hän oli asennoitunut tunnistamaan, huomioimaan ja koskettamaan kaikenlaisia kokemuksiaan lempeän ystävällisesti.

Tottumuksemme olla oman itsemme pintapuolinen ystävä aiheuttaa sen, että tiukan paikan tullen, häiritsevien tunteiden ja kaiken mahdollisen pimeyden astuessa esiin työnnämme sen pois tai emme ole näkevinämme sitä. Suhdetta hyvään ystävään leimaa kuitenkin ymmärrys ja myötätunto. On parempi sanoa: ”Näen sinut.”

Tara Brach: Ehdoton hyväksyminen.

Pois myrskyn silmästä

5 Hel

Kun näet vaivaa oppiaksesi tuntemaan itsesi, löydät itsestäsi aivan uusia ulottuvuuksia. Jokaisella meistä on uinuvia kykyjä, jotka vahvistuvat, kun tutkimme niitä. Itsensä tutkiminen on käytännönläheistä ja palkitsevaa puuhaa ja opettaa meitä suhtautumaan rennommin itseemme. Kaikki me ajattelemme, mutta emme tarpeeksi. Useimmat ihmiset ajattelevat vain sen verran, että juuri ja juuri tulevat toimeen. Sen sijaan ihmisen kannattaa ajatella niin paljon, että hän alkaa kukoistaa. Kun tutkiskelee päivänsä tapahtumia ja omaa osuuttaan niissä, silloin tekosyytauti häviää. Ajattelemiseen kannattaa uhrata aikaa. Jotkut jopa kirjoittavat nämä asia ylös ja miettivät, mitkä niistä ovat olleet hyödyllisiä ja mitkä haitallisia.

Kun ihminen tutkii tekojaan ja ajatuksiaan ja seuraa päivänsä kulkua, hän luo samalla itselleen mittapuun, jota vasten voi tarkastella edistymistään. Virheiden tekemisessä ei ole mitään pahaa. Samoja virheitä ei kuitenkaan kannata toistaa päivästä toiseen. Ne kuuluvat elämään ja niiden kautta voimme kasvaa. ”Onni perustuu hyvään arvostelukykyyn, hyvän arvostelukyvyn saa kokemuksen kautta. Kokemusta saa, kun arvostelukyky on huono.” Vain ihminen pystyy asettumaan itsensä ulkopuolelle ja arvioimaan tekojaan. On tärkeää aloittaa päivänsä hyvin ja kiitollisena. Se vaikuttaa merkittävällä tavalla koko loppupäivään. On olemassa munkkeja, jotka aloittavat päivänsä nauramalla, vaikka heitä ei naurattaisikaan. He haluavat panna onnen kiertämään itsessään. Jotkut munkeista kysyvät itseltään:”Mitä tekisin tänään, jos tämä olisi viimeinen päiväni?” Elämämme muuttuu taianomaiseksi, jos elämme jokaisen päivän kuin se olisi viimeinen ja toimimme sydämemme tahdon mukaan.

Sanojen voima on valtava, olivatpa ne puhuttuja tai kirjoitettuja. Niiden avulla voimme pysyä keskittyneinä, vahvoina ja tyytyväisinä. ”Olen kurinalainen ja täynnä innostusta ja energiaa”, on hyvä motivaatiolause. Sitä voi toistaa päivän mittaan kerta toisensa jälkeen. Itsestä luotu mielikuva on itseään toteuttava ennustus. Luonnettaan voi vahvistaa johdonmukaisesti päivittäisten pienten edistysaskelien kautta. ”Ajatuksista syntyy tekoja. Teoista syntyy tapoja. Tavoista syntyy luonne. Luonteesta syntyy kohtalo.” Elämäämme tulee sopusointua, kun lakkaamme elämästä myrskyn silmässä. Jos emme vähennä tarpeitamme, olemme kuin pelaaja Las Vegasin rulettipöydässä, joka pysyy siinä vielä yhden kierroksen verran.

Ravintoa sielulle

4 Hel

Jos ihminen viettää joka päivä viidentoista minuutin rauhallisen hetken, jatkuva sisäinen myllerrys hiljenee ja hänen mielensä pinta muuttuu peilityyneksi. Rituaali tehoaa parhaiten, kun tekee sen samaan aikaan ja jos voi, samassa paikassa. Pienikin kävelyretki luonnossa tai puuhaamassa ulkona jotain kohottaa henkisiä voimia. Kehoa on myös hyvä harjoittaa, tehdä jotain, mikä panee veren kiertämään. Jooga on hyväksi, mutta ei ole mitään yksittäistä menetelmää, jota olisi pakko käyttää. Voi tehdä vaikka yhden käden punnerruksia saadakseen kehonsa liikkumaan. Nopein tapa kaksin- tai kolminkertaistaa oman energiansa määrä on opetella tehokkaan hengittämisen taito.

Ihmisen horrostila voi johtua myös heikosta polttoaineesta. Ihmisen kannattaa noudattaa kaikessa kohtuutta eikä mennä missään liiallisuuksiin. Itse voi kokeilla, millainen ravinto kohottaa fyysisen olotilan laatua. Elinikäinen oppiminen parantaa elämänlaatua. Suurin osa ihmisistä tietää, mitä heidän pitäisi tehdä kussakin tilanteessa tai yleensäkin elämässä. Ongelma on siinä, etteivät he sovella joka päivä ja jatkuvasti tietojaan toteuttaakseen unelmansa. Laaja tietämys edellyttää elämän opiskelemista ja tietojensa hyödyntämistä. Monia pieniä rituaaleja voi tehdä päivittäin. Ensin kannattaa asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Jos on niin kiire tehdä töitä tietokoneella, ettei ehdi tehdä varmuuskopioita muutaman minuutin ajan, voi monien kuukausien työt kadota bittiavaruuteen.

Kun keskittyy niihin asioihin, joita sydän ja omatunto haluaa meidän tekevän, tulee oma sisäinen kompassi avuksi ja kertoo mitä asioita kannattaa tehdä päästäksemme mahdollisimman hyviin tuloksiin. Silloin voi lakata huolestumasta ajan kulumisesta ja keskittyä elämäänsä. Päivittäinen pieni lukutuokio tekee ihmeitä. Kirja on viisaan ihmisen paras ystävä. Kirjoitetusta sanasta löytyvät ratkaisut kaikkiin elämämme ongelmiin. Teimme sitten millaisia virheitä tahansa, joku on tehnyt ne jo aikaisemmin, joku on tehnyt kaikki virheet, mitä ihminen elinaikanaan voi tehdä. Hyvät kirjat kannattaa lukea kymmeneen, viiteentoista kertaan. Kaikki vastaukset ja ratkaisut löytyvät kirjoista. Pohdi lukemaasi tosissasi ja tee työtä, kunnes sulaudut yhteen kirjan kanssa. Et opi kirjoista mitään uutta vaan opit vain havaitsemaan sen, minkä jo tiedät. Tätä on valaistuminen. Sinun tarvitsee lukea puoli tuntia päivässä ja kaikki muu seuraa itsestään.

Robin Sharma: Munkki joka myi Ferrarinsa.