Arkisto | joulukuu, 2014

Tuntuu hienolta

30 Jou

Jotta tulisimme eteviksi intuitiivisessa prosessissa, mielen on oltava tyyni ja harjaantunut olemaan sovussa universaalien totuuksien kanssa. On pyrittävä saamaan esiin ne pelot, jotka haittaavat kehomme luonnollisen herkkyyden ilmenemistä. Jos voimme karistaa häiriötekijät pois, emme vääristele totuutta. Intuitio on tarkkaa havainnointia. Jokin osa meistä tietää, mitä on tehtävä. Oivallus tai kokemus voi olla totta kirjaimellisesti tai vertauskuvallisesti. Voimme käyttää apuna mietiskelyä tai muistiin kirjoittamista. On hyvä pitää onnistumisen luetteloa. Millä tavoin luotit intuitioosi tällä viikolla? Miten usein noudatit vaistoasi? Oletko pyytänyt, että muistaisit unesi? Oletko pyytänyt sisäistä opastusta?

Oivallukset ilmenevät tavallisesti kolmella eri tavalla: näkyinä, ääninä tai värähtelynä. Joku ilmenemistapa on kohdallamme vallitseva. Näyt tulevat esiin unissa, mielikuvituksessa tai mietiskellessä. Välähtääkö mielessäsi kuva tuttavasta juuri ennen kuin tapaatte? Tajuatko nähneesi jonkun tilanteen jo aiemmin? Voimme saada tietoa omasta elämästämme, muiden tulevaisuudesta tai koko planeetan tulevaisuudesta. On vain yksi yhteinen virta, sanoo Hippokrates. Onko jokin pieni ääni kehottanut sinua jäämään kotiin ja kun olet poistunut, huomasit lompakkosi ja avaimesi jääneen kotiin? Tai ääni kehottaa sinua varomaan tiettyä henkilöä, joka on epäluotettava, minkä huomaat jälkikäteen. Tai kuulet ovikellon äänen, eikä ketään näy? Entä värähtely? Menevätkö kylmät väreet selkäpiitäsi pitkin, kun astut sisään vieraaseen paikkaan? Hermostuttavatko tai ärsyttävätkö jotkut ihmiset sinua, ennen kuin he ovat sanoneet sanaakaan? Toiset ihmiset tuntevat kehossaan erilaisia tilanteita.

Autoa voimme ajaa tietämättä tarkemmin, miten kaasun polkeminen vaikuttaa mäntiin ja akseleihin. Mieltämme meidän on tutkittava tarkasti, jos aiomme saada kirkkaan intuition. Voimme saada intuitiivista tietoa monin eri tavoin ja kaikkia aistejamme käyttäen. Silti epäilemme itseämme kovasti. Meillä on synnynnäiset työkalut kaiken tietämiseen, milloin tahansa ja missä tahansa. Luontaiset kykymme ovat kehittyneempiä kuin mitkään tietokoneet, satelliittijärjestelmät tai matkapuhelimet. Etenkin jos kehitämme itseämme samassa määrin kuin mitä teemme korkean teknologian suhteen. Voimme aloittaa vaikka huomioimaan, milloin hallitseva aistimme on aktiivinen. Sanotko: ”Tuntuu hienolta.” ”Kuulostaa hyvältä.” ” Onpa koskettava tarina.” ” Näyttää olevan kunnossa.” Voimme käyttää aistejamme tietoisemmin. Voimme opetella tuntemaan erilaisia energioita. Hermostuneen ja levottoman ihmisen ympärillä on sähköistä energiaa. Emotionaalisesti uupuneen ihmisen energia on harmaata ja sumeaa. Huumeidenkäyttäjän energia on rokonarpista.

Penney Peirce: Intuitio.

Mainokset

Poissaolo ja läsnäolo

24 Jou

Kun otamme esiin kuution tai tulitikkulaatikon ja näytämme sitä toiselle, hän huomaa kiinnostavan ilmiön; kääntelipä esinettä miten päin tahansa, siitä ei näe kuin kolme sivua kerrallaan, vaikka se on kuusisivuinen. Mitä tämä tarkoittaa ja mitä siitä pitäisi päätellä? Ainakin sen, että kaiken tietäminen on mahdotonta. Absoluuttista totuutta ei ole. Kaikki näkyvä ilmenee aina näkymätöntä taustaa vasten. Läsnäolo edellyttää aina poissaoloa. Objektin ilmeneminen tietää aina jotakin, mikä vetäytyy näkyvistä. Horisontin käsitteessä tausta liikkuu lakkaamatta purjehtijan silmissä, sulkeutumatta milloinkaan lopullisesti. Horisontin käsite kätkee sisäänsä loputtomassa liikkuvuudessaan mysteerin käsitteen. Samoin kuin kuutio, jonka kaikkia sivuja ei näe koskaan samaan aikaan, maailman todellisuus ei näy meille koskaan täydellisen läpinäkyvänä ja hallittuna.

Inhimillinen tietoisuus ei ole koskaan kaikkitietävä, se on äärellistä. Tietoisuutta rajoittaa sen itsensä ulkopuolella oleva maailma, joka ei koskaan sulkeudu. Kuitenkin on pyrittävä avartuneeseen ajatteluun, joka ahdaskatseisuuden vastakohta. Tullakseen tietoiseksi itsestään on otettava etäisyyttä itseensä ja asetuttava mahdollisuuksien mukaan toisen näkökulmaan, hyväntahtoisen ja kiinnostuneen tarkkailijan rooliin. Tällainen inhimillistyminen tekee elämästä mielekkään ja rikastuttaa meidän näkemyksiämme. Itsearvioinnista alkaa oppiminen pois suunnattomasta itsekeskeisyydestä. Kun elämme omaa elämäämme, katsomme ainoastaan sisäänpäin. Ulkomaailmaa ympäröi pimeys, josta emme kysele emmekä halua tietää mitään. Näiden pimeiden vyöhykkeiden tutkiminen on horisontin laajentamista ja haltuun ottamista.

Joskus sattuma puuttuu peliin ihmisen itseensä käpertymisessä, kun tuttujen asioiden hautominen tulee loppupisteeseensä. Kirjailija Naipaulista tuli matkailija tässä tilanteessa. Matkustaminen vei hänet uusien tunnetilojen maailmaan ja niin hänen kirjoittamisensa saattoi jatkua lukijoita kiinnostavana. Erilaiset filosofiat ja pelastusopit ovat taistelleet keskenään ammoisista ajoista pääsemättä yksimielisyyteen totuudesta, jonka pitäisi määritelmän mukaan olla yksi. Historioitsija Francois Furet, ateisti, meni televisio-ohjelmaan, jossa kysyttiin nopeasti kymmenen kysymystä. Viimeinen kysymys kuului: ”Mitä haluaisitte Jumalan sanovan teille, jos kohtaisitte hänet?” Furet vastasi epäilemättä: ”Tule pian, läheisesi odottavat sinua:”

Nostalgia ja toivo

9 Jou

Kaksi elämän jarrua, jotka antiikin filosofit huomioivat ja joista varoittivat ihmisiä, ovat nostalgia ja toivo. Ne saavat elämän juuttumaan paikoilleen ja estävät sitä nousemasta siivilleen. Takertuminen menneisyyteen ja huoli tulevaisuudesta estävät meitä elämästä täyttä elämää ja saavat laiminlyömään nykyhetken. Marcus Aurelius sanoi: ”Pystyt sanomaan omaksesi kaiken jo nyt, mihin rukoilet pääseväsi kiertoteitse, ellet kiellä sitä itseltäsi. Jos jätät menneen taaksesi, uskot tulevaisuuden kaitselmuksen huomaan ja rakastat sinulle jaettua osaa, olet vapaa ihminen.” Kysy siitä, mikä on käsillä nyt: ”Mikä tässä työssä on sietämätöntä ja kestämätöntä?” Muistuta mieleesi, ettei sinua paina tuleva eikä mennyt, vaan aina nykyhetki.

Seneca sanoi:”Odotellessamme elämän alkamista elämä kulkee ohitse.” Meitä eteenpäin ajavat kuvitelmat ovat usein sellaisia, että ne eivät voi koskaan toteutua. Jos kuvittelemme olevamme lottomiljonäärejä: ”Jos voittaisin, ostaisin sitä ja tätä ja matkustaisin ja maksaisin siskoni velat ja antaisin Aino-tädille rahaa ja Erkki-sedällekin ja hyväntekeväisyyteen.” Ja sitten mitä? Raha auttaa sietämään köyhyyttä, mutta se ei ratkaise mitään olennaista. Lopulta edessä on aina hauta. Buddhalaisen sanonnan mukaan on opittava elämään niin että elämämme tärkein hetki on tässä ja nyt ja elämämme merkittävimmät henkilöt ovat juuri ne, jotka paraikaa seisovat edessämme. Sillä mitään muuta ei yksinkertaisesti ole olemassa. Ajan ulottuvuudet ovat pelkkiä kuvitteellisia asioita, joilla me kuormitamme itseämme vetojuhtien tavoin Nietzschen mukaan. Nietzsche vaati todellisuuden rakastamista sellaisena kuin se on. Hyvä elämä on elämää vailla toiveita ja pelkoja eli elämää, joka on sopusoinnussa olevan kanssa ja joka hyväksyy maailman sellaisena kuin se on.

Epiktetos neuvoi oppilaitaan: ”On mukautettava oma tahtomme kaikkeen tapahtumiseen, niin ettei mikään tapahtuma satu vastoin tahtoamme. Ja että mitään, mikä jää tapahtumatta, me emme myös ole toivoneet tapahtuvaksi. Niin emme jää koskaan haluamaamme vaille, emmekä joudu sellaiseen, mitä tahdomme karttaa.” Tämä kiintymättömyyden asenne ei ole välinpitämättömyyttä eikä velvollisuuksien laistamista. ”Kun saat jotakin, älä kuvittele saavasi pitää sitä itselläsi ikuisesti. Se on annettu sinulle täksi hetkeksi, ei erottamattomasti eikä lopullisesti”, sanoi Epiktetos.

Luc Ferry: Opi elämään.

Erilaisia energioita

2 Jou

Manifestointi on helppoa, koko ajan teemme sitä. Kaikki se mikä on ympärillämme on itsemme luomaa. Jollei ympäristö tyydytä, kannattaa tutkia oletko manifestoinut negatiivisessa kierteessä. Silloin on käännettävä suuntaa, luotava myönteinen tavoite, se jota oikeasti haluat. Jos olet taituri, joka on saattanut itsensä umpikujaan ja epätoivottuun tilanteeseen, pystyt peruuttamaan sieltä poiskin. Jokainen ajatus synnyttää muodon jollain tasolla. Jos ajatuksemme on keskittynyt kuin tarkkaan viritetty äänirauta, voimme tehdä ihmeitä. Aikomus aktivoi samalla taajuudella olevan kentän ja lähettää mahdollisuuden aaltoja voimakenttään. Silloin alkaa tapahtua.

Ajatuksemme ovat liian hajallaan ja heikkoja, siksi toivottua tulosta ei synny niin pian kuin toivoisimme. Silloin on tutkittava ristiriitaista energiaa ja omaa sabotointia aikomuksen takana. Alitajuiset oikopolut syntyvät lukuisista toistoista ja muodostavat uusia hermoyhteyksiä. Alitajunnasta tulevat negatiiviset kuormat synnyttävät negatiivisia kokemuksia. Koska ne ovat niin syvällä ja automaattisia, niitä on vaikea tiedostaa. Alitajunta ei silloin toimi tietoisten pyrkimysten tukijana vaan se heittää esteitä tielle. Kaikki on ohjelmoitava uudelleen meille hyödyllisiksi.

Hajanaiset aikomukset panevat liikkeelle monenlaisia voimia. Kun aiot ostaa asunnon, mieli alkaa huolehtia lainan suuruudesta, siitä pystytkö maksamaan lyhennykset korkoineen ja vuokran ja kaiken muun asumiseen liittyvän. Liikkeelle onkin lähtenyt tiedostamattomia aikomuksia. Ne saavat aikaan hämmennystä ja epäilyä. Jos nämä tiedostamattomat pelot ovat voimakkaampia kuin toiveikkaat aikomukset, arvaa kumpi voittaa.