Arkisto | maaliskuu, 2012

Paradoksaalinen intentio

25 Maa

Rouva K. kärsi ontumisesta, suupielen tahattomista nykäyksistä syödessä ja lievistä peloista ja estoista. Puolen vuoden terapeutilla käynnin jälkeen hän oli ruumiillisesti ja henkisesti raunio. Hän pystyi tuskin kävelemään holtittomilta liikkeiltään, suupalat putoilivat suusta tahattomien virnistysten takia ja hän piti itseään syyllisenä näihin vammoihinsa. Lisäksi terapeutti oli vielä todennut, että hänellä ei ollut muuta virkaa kuin tulla pannuksi roskalaatikkoon ja kansi päälle.

Logoterapian työtapa pyrkii siihen, että ihminen pystyy tekemään eroa itsensä ja sairautensa välille ja on vapaa muovaamaan omaa elämäänsä. ”Aina voi toisinkin”- ajattelu ja ”minä en voi muuta”- ajattelu törmäävät toisiinsa. Ihminen ei ole kuitenkaan mikään automaatti, jossa viha synnyttää vihaa ja rakkaus rakkautta. On mahdollista elää toisin, vaikka äidinrakkaus olisi puuttunutkin ja hän vetoaisi siihen kaikissa elämänsä käänteissä.

Rouva K. teki syömisharjoituksia, joissa antoi ruuan pudota suustaan tahallisesti. Julkisesti syöminen muuttui helpommaksi. Omaa ongelmakenttää kiertävät ajatukset saivat uuden kohteen, kun hän palasi vanhaan avustustyöhönsä ja ajatteli muita enemmän. Lopulta sairaus vei hänet vuodepotilaaksi. Sairaalassa hän ei ajatellut, että häneltä olisi riistetty viimeinenkin vapaus. ”Käytän suuren osan ajastani rukoilemalla muiden ihmisten puolesta”, hän kertoi.

(Elisabeth Lukas: Elämän voimat)

Mainokset

Loistava työsopimus

24 Maa

Veera: Tein viikonloppuna työsopparin universumin ja itseni kanssa. Pistin paperille ehdot palkkoja ja lomia myöten. Sumeilematta pyysin kunnon liksaa. Sitten puutarhan perälle, omenapuun ympärille kynttilät palamaan. Työsopparin tuikkasin tuleen, että se kulkeutuu sinne minne sen pitääkin. Sitten poksautin auki venäläisen samppanjan ja kilistin universumin kanssa loistavan sopimuksen kunniaksi. Nyt odottelen tarjouksia ja sain tänään muuten jo palkkaakin. Sitä pyytämääni eikä mitään naisten euroja alennusmyynnistä.

Kaija Juurikkala: Askeleita, intuition mestarikurssi

Paradoksaalinen intentio 2

11 Maa

Paramahansa Yogananda kirjoittaa:
Vuosisatojen ajan pimennettynä ollut
huone saadaan valoisaksi heti
kun valoa päästetään sisälle,
mutta valoisaksi se ei tule
jos pimeyttä yritetään karkottaa.
Logoterapiassa potilasta autetaan pääsemään liioitelluista tai tarpeettomista peloistaan ja pakkomielteistään pakottamalla hänet toivomaan pelkojensa toteutumista. Jos joku pelkää sillan yli kulkemista, hänet pakotetaan tekemään se ja toivomaan, että hän putoaisi usein ja sulavasti veteen. Sen, joka tarkistaa pakonomaisesti onko hellanlevy pois päältä ja ovi lukossa, täytyy toivoa hartaasti, että talo lopultakin palaisi ja asunto olisi ryöstetty typötyhjäksi. Sen, joka vapisee ja pelkää änkyttävänsä suullisessa tutkinnossa, pitää mennä tutkintoon vakuuttuneena siitä, että hän on se pahin änkyttäjä.Paramahansa Yogananda kirjoittaa:

Vuosisatojen ajan pimennettynä ollut

Tällä menetelmällä naurunalaiseksi tulee potilaan pelko, eikä hän itse. Mille hän nauraa, sitä hän ei voi pelätä.

Uudet näköalat

11 Maa

Eläminen on useinkin kapean harjanteen kulkua kahden pohjattoman kuilun välissä. Kaidepuut puuttuvat.  Miten palauttaa kadonnut hymy takaisin? Onko ympäröivä hiljaisuus täynnä tyytyväisyyttä vai tyytymättömyyttä? Mitä koulukuntaa on uskottava,  mitä mallia noudatettava? Miten tarjota järkevää apua järjettömään hätään?  Silloinkin kun ei voida auttaa, on vielä lohdutettava.

Vanha lääkäri keksi ruveta  käymään läheisessä sokeainkodissa lohduttamassa siellä asuvia sokeita. Hän halusi huojentaa heidän surkeaa kohtaloaan. Hän hämmästyi huomatessaan, että sokeat eivät kärsineet niinkään sokeudestaan vaan elämänsä merkityksettömyydestä. Heillä ei ollut mitään tekemistä, he tunsivat itsensä hyödyttömiksi, kaikki pureskeltiin heille liian valmiiksi. He tunsivat itsensä hyödyttömiksi ja turhautuneiksi.

Kun lääkäri puhui heille heidän sokeudestaan, he eivät halunneet kuunnella. Kun hän puhui heille, mitä he kaikesta huolimatta voisivat tehdä, he innostuivat.  Lääkäri alkoi antaa heille pieniä tehtäviä. Jokainen ihminen haluaa ylittää rajojaan.

 

 

Harmonisointi

4 Maa

Harmonisoinnista puhuminen saa monet psykologit poistamaan aseestaan varmistimen. Kun ihmiset jotka eivät kestä ristiriitatilanteita tai mielipide-eroja, lakaisevat riidanaiheet maton alle, he harmonisoivat. Samaa arvellaan myönteisen ajattelun kannattajien tekevän. Keinotekoinen harmonia ei johda mihinkään. Ongelmat märkivät ja puhkeavat uudestaan. Jo lapsena jäin näissä tilanteissa odottamaan turhaan, milloin tämä ristiriitainen asia käsitellään.

Harmonisoijat pelkäävät totuutta, he eivät siedä avoimia konflikteja. Lapsuuden perheriidat ovat saaneet heidät pelkäämään hylkäämistä ja turvan menettämistä. Alkuperäinen Kreikan sana tarkoittaa kuitenkin yhteensaattamista. Se tarkoittaa, että on saatettava yhteen kaikki, mikä itsessä on vastakohtaista. On kuultava sisäisiä vastakohtaisuuksiaan ja otettava ne vastaan. Silloin ne eivät revi sinua kahtaalle ja voit saattaa ne järjestykseen. Jokainen alue sinussa soi omaa ääntään. Mitään ei pidä tukahduttaa, eikä sulkea ulkopuolelle. Ei pidä torjua vihastumista eikä pelkoakaan, muuten ne jäävät puuttumaan sielusi kokonaisäänestä.

Itsensä kanssa sopusoinnun saavuttanut voi levittää harmoniaa myös ympäristöönsä. Kyseessä on silloin kaikkien mielipiteiden, kipupisteiden ja eri näkemyksiä edustavien ihmisten yhdistäminen. Erilaisia näkemyksiä katsotaan silmästä silmään ja ne muotoillaan selvemmin. Jokaista mielipidettä kuunnellaan, niitä ei heti hyväksytä tai tuomita. Jokainen saa tuoda oma ajatuksensa kuuluville. Keskusteluja käydään ja ongelmista puhutaan niin perusteellisesti, että kaikki asiat ovat tulleet esiin ja kaikki voivat hyväksyä ratkaisun, jonka kanssa kaikki voivat elää kenenkään sisäistä rauhaa rikkomatta.

Harmoniset ihmiset luovat ympärilleen työskentelyilmapiirin, jossa kaikki tekevät työtä mielellään. Jokaisen riitasoinnun jälkeen syntyy uusi sopusointu. Ihmisten ei tarvitse keksiä ilkeitä juonia toisten kiihottamiseksi toisiaan vastaan. Jokainen tuntee tulevansa otetuksi huomioon.

Sitoutuminen ja uskollisuus

4 Maa

Monet pelkäävät sitoutua toiseen ihmiseen, koska he tietävät ettei itsestään ja tunteistaan voi mennä takuuseen. Siitä huolimatta kaipaamme ihmisiä, jotka ovat meidän puolellamme ja antavat meidän kokea turvaa ja läheisyyttä. Uskollisuuden pitäisi kasvaa meissä kuin puu, jonka juuristo vahvistuu niin, ettei jokainen tuulenvire sitä kaada.

Uskollisuus ei ole mitään paikallaan pysyvää, vaan jatkuvaa valmiutta kulkea samaa polkua ja lupausta pysyä luotettavana omilla poluillaan kaikkien elämän sattumanvaraisuuksien keskellä. Saksalaisfilosofi Otto F. Bollnow sanoo, että ihminen saavuttaa oman persoonansa ytimen vasta elämänsä jatkuvissa ylä- ja alamäissä.

Ihmisen sisäiset ja ulkoiset murtumat, läpi elämän jatkuvat sisäiset ja ulkoiset käymistilat, aiheuttavat sitoutumispelkoa. Joku ystävä voi kirjoittaa kerran vuodessa ottamatta siitä paineita. Hän tekee sen säännöllisesti ja on valmis olemaan läsnä elämäntaipaleessani ja muutoksissa kääntymättä reitiltä pois. Hän pitää tärkeänä etsiä yhteyttä yhä uudelleen.Siihen voi luottaa. Silloin voi kokea että hänestä on iloa ja molemmat voivat oman sydämensä ailahtelujen keskellä löytää oman todellisen itsensä.

Toistuva epäonnistuminen

3 Maa

Monet eivät tule itsensä kanssa toimeen, koska ottavat itsensä liian vakavasti. He eivät voi antaa itselleen anteeksi virheitä, joita ihmisessä ei enää heidän iässään pitäisi ollakaan. Ne on juuritettava pois. Mitä voimakkaammin virheitään vastaan taistelee, sitä vahvemmin ne nousevat pintaan. Henkilökohtaisissa ongelmissa johdonmukainen selätysote on usein väärä. Mitä enemmän taistelemme kohtisuoraan niitä vastaan, sitä vahvemman vastavoiman ne saavat aikaan. Joudumme niiden kanssa yhä uudelleen käsirysyyn.

Toisenlainen suhtautumistapa auttaa asiassa. On ajateltava, ettei epäonnistuminenkaan ole traagista. Itse ei tarvitse ratkaista kaikkea. On luotettava, ettei ole pakko osoittaa suorituksia. Kaikkea ei pidä ottaa täysin vakavasti, muuten elämästä tulee keinotekoisen raskasta. Jatkuva suuttuminen omista virheistä ja ongelmista ei johda mihinkään. On luotettava, että lastentaudit jäävät taakse ja kasvamme aikuisiksi. Opimme omista virheistämme. Se joka pyrkii kasvattamaan täydellisesti, saa yleensä aikaan toiveittensa täydellisen vastakohdan. Myös omassa itsessämme.