Arkisto | syyskuu, 2015

Maailma hajallaan

29 syys

Ihmiset haluavat nopeita tuloksia korjatakseen edes jonkun maailmaa tai omaa elämäänsä rasittavan ongelman. Nuoret valmistuvat kouluista ja yliopistosta ja jäävät työttömiksi. Vanhat jäävät eläkkeelle, eikä heillä ole varaa ostaa mitään, eikä tehdä mitään. Aikuiset taistelevat työelämässä elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa ja velkansa, eikä heillä ole voimia unelmoida. Mitä järkeä on jatkaa henkisiä perinteitä, jotka ovat kaukana nykymaailmasta? Minulla on kymmeniä päiväkirjoja täynnä muistiinpanoja. En lue niitä koskaan. Olen oppinut paljon ja unohtanut kaiken oppimani. Monta kertaa olen oivaltanut, että tämä on se viimeinen askel ja pääsen päämäärääni. Olen innoissani, mutta tunne alkaa hiipua nopeasti. Olen etsinyt viisautta, mielenrauhaa ja tietoisuutta näkyvän ja näkymättömän maailman tietoisuudesta. Se kaikki on muuttunut rutiiniksi. Olen antanut periksi ja aloittanut uudestaan. Eikö eläkeiässä jo pitäisi olla saavuttanut täydellisen rauhan ja olla lähellä paratiisia?

Maailmankaikkeus ei ole halukas yhteistyöhön, se jatkaa kasvamistaan eikä auta minua tuntemaan sitä läpikotaisin. Yritän saavuttaa äärirajani, enkä koskaan pääse sinne. Henkinen maailma on olemassa ja ottaa osaa tämän maailman asioihin. Vaikka kuinka ponnistelen, en voi sanoa, että olisin lähempänä totuutta ja päämäärääni, tai itseäni. Lehtipuut oppivat luomaan uusia lehtiä ja pudottamaan lehtensä, vuodesta toiseen. Ne seisovat yhdessä ja samassa paikassa. Aika ei opeta meillekään mitään, me vain vanhenemme ja väsymme. Aika ei kulje, nykyhetki on ajan tuolla puolen, se on ikuisuutta.  Ihmisen on äärimmäisen vaikea keskittyä nykyhetkeen. Hän ajattelee, mitä on tehnyt, miten olisi voinut tehdä asiat paremmin, miksei hän ole tehnyt niinkuin olisi pitänyt tehdä. Hän murehtii tulevaa, suunnittelee mitä aikoo tehdä huomenna tai tulevaisuudessa, mitkä vaarat häntä odottavat, kuinka välttää se mitä hän ei halua ja kuinka saavuttaa se, mistä hän on haaveillut.

Oikeasti vain nykyhetki on olemassa. Menneisyys on muistissa ja tulevaisuus odotuksissa. Aiemman elämän teot eivät vaikuta nykyhetkeen, vaan nykyhetken teot korjaavat menneisyyden ja muuttavat siten ihmisen tulevaisuuden. Saman oppitunnin kertaaminen ei auta mitään, siinä ei opi mitään uutta. Kokeilemalla oppii. Toiset ihmiset ovat olemassa ongelmiensa takia ja jankuttavat niistä kaiken aikaa. Heillä on ongelmia lasten, puolison, työn, työtovereiden, ystävien kanssa. Toiset eivät kykene pysymään pitkään yhdessä paikassa ja he matkustavat. Heidän elämänsä pyörii lentokentillä, vieraissa majapaikoissa, vierailla kaduilla. He nukkuvat huonosti, syövät missä sattuu, eivät pysty kommunikoimaan kielimuurin takia, käyttävät valuuttaa, jonka arvoa eivät tunne, joutuvat turvautumaan toisten apuun. Siellä he huomaavat, että heidän entinen minänsä ja entiset oppinsa ovat hyödyttömiä. Hyvässä lykyssä heidän tiedostamattomansa syvyyksistä löytyy toisenlainen ihminen, seikkailija, joka on avoin uusille kokemuksille ja erilaiselle maailmalle.

Maailma luodaan ja tuhotaan joka hetki. Taivas ja maa ovat vastatusten myrskyssä, taloja sortuu, vanhoja puita kaatuu, seudut jäävät tulvien alle. Todella elämään sitoutunut ihminen jatkaa aina eteenpäin, olivat ulkoiset olosuhteet millaiset hyvänsä.

Mainokset

Olen pahoillani

10 syys

Muinainen havaijilainen menetelmä, ho’oponopono opettaa meille, että kokemamme asiat eivät tule ulkopuoleltamme. Alitajuinen mielemme on täynnä itseään toteuttavia muistoja, niistä aiheutuvat kaikki kokemuksemme. Tiedostamattomat ohjelmoinnit voi kumota. Menetelmä on yksinkertainen ja helppo oppia. Sitä vain täytyy muistaa käyttää ja opetella ottamaan vastuu kaikesta kokemastaan ja näkemästään.

Ho’oponoponossa on ajatus, että jokainen ihminen tai tapahtuma, joka tulee elämääni, on minun ongelmani. Näen ihmiset omien linssieni läpi ja voin ottaa vastuun siitä, että minulla on ongelma. Toinen ihminen on reagoinut johonkin minun energioissani alitajuisesti.  Kun puhdistan asian omissa energioissani, voin puhdistaa muutkin, ketkä kärsivät samasta oireesta tai tilanteesta. Puhdistustyö tapahtui neljän lauseen avulla:  ”Olen pahoillani. Anna anteeksi. Kiitos. Minä rakastan sinua.”
Kun tri Hew Len totesi työpaikkansa sairaalan potilaan teoissa jotain pahalta tuntuvaa, hän ei käsitellyt asiaa potilaan kanssa, vaan työsti omia tunteitaan ja potilas alkoi parantua. Tri Hew Len paransi näin aggressiivisia potilaita ja paatuneita rikollisia. Ihminen on vastuussa myös siitä mitä muut sanovat tai tekevät vain siksi, että muut ovat osa hänen kokemusmaailmaansa. Hän luo kaiken havaitsemansa – sellaisetkin asiat, joista hän ei pidä. Kaikki on puhdistettava. Tri Ihaleakala Hew Len meni Joe Vitalen kanssa syömään hampurilaispaikkaan ja Joe sai omantunnonpistoksia roskaruuasta. Tri Hew Len sanoi syövänsä innostuneena hampurilaisensa tuplajuustolla ja vaalealla leivällä:” Ei ruoka ole vaarallista, ajatukset siitä ovat. Ennenkuin syön yhtään sanon ruualle: Minä rakastan sinua! Minä rakastan sinua!” Sen jälkeen hän söi nautinnolla ateriansa, oli syömisestään täysin vastuussa ja ateria oli täysin puhdas.

Menetelmä sopii kaikkeen arkipäivän toimintaan. Kiinteistövälittäjä ei saanut taloa myytyä. Vitale opetti puhdistuslauseet tälle ja selitti ettei kysymys ole ostajan ja myyjän asiasta, vaan kaikkien, jotka tietävät tilanteesta. Vitale kertoi asiasta tri Hew Lenille, joten tämäkin joutui tekemään puhdistusta talokauppaan, kuten Vitalekin. Kiinteistövälittäjä ymmärsi menetelmän ja sai kaupat syntymään.

Kun Joe Vitale murehti sitä, että hänen yksi kirjansa ei ollut menestynyt, tri Hew Len sanoi: ”Upota kirjasi mielessäsi vesilasiin, jossa on hedelmiä. Anna kirjan olla lasissa jonkun aikaa mielikuvassasi. Kirjoita päivämäärä ylös ja katso, mitä tapahtuu.” Joe pääsi Oprahin ohjelmaan mainostamaan kirjaansa ja sitä myytiin. Vitale murehti myös sitä, että oli aikaisemmissa kirjoissaan opettanut väärin, koska ei tiennyt tarpeeksi asioista. Tri Hew Len selitti, ettei tarvitse huolestua siitä, koska kirjat ovat kuin askelmia. Tietyssä kehitysvaiheessa olevalle ihmiselle osuu käteen tietty kirja, joka on hänelle hyväksi.

Joe Vitale – Ihaleakala Hew Len: Ei rajoja – takaisin nollatilaan.