Arkisto | tammikuu, 2012

Viattomuudella ei ole menneisyyttä

31 Tam

Viattomuus on sekä rohkeutta että selkeyttä. Jos olet viaton, et tarvitse rohkeutta. Mikä on selkeämpää kuin viattomuus? Viattomuutta ei voi saavuttaa ponnistelemalla, sitä ei voi oppia. Se on kuin hengitys, se on meillä syntyessämme. Syntyessäsi sinulla on sinulla on sisimpäsi, sen viet myös kuollessasi mukanasi. Lopulta jäljelle jää vain se, mitä sinulla oli alunperinkin.

Maailma on kuin rautatieaseman odotushuone; se ei ole kotisi. Et jää sinne ikuisiksi ajoiksi. Voit käyttää huonekaluja ja katsella tauluja seinällä, mikään ei ole omaasi. Pysähdyt sinne tietyksi ajaksi ja lähdet tiehesi. Mitä väliä sillä on, oletko siellä seitsemän tuntia vai 70 vuotta? Seitsemässäkymmenessä vuodessa saatat unohtaa, että olet odotushuoneessa. Voit luulla, että olet paikan omistaja, että olet rakennuttanut koko rakennuksen. Ehkä asetat nimikyltinkin ovelle.

Olet ryntäillyt maailmassa sinne ja tänne, mutta et voi missään tilanteessa sanoa: ”Nyt olen saapunut perille, tätä olen etsinyt.” Amerikassa on mielenrauhan etsijöitä enemmän kuin missään muualla maailmassa. Intiassa ei ole mielenrauhan etsijöitä. He huolehtivat vain vatsanrauhasta.

 

Mainokset

Tee paljon virheitä

31 Tam

Tee mahdollisimman paljon virheitä, mutta muista; älä tee samaa virhettä kahdesti, sanoo Osho. Ihminen jumittuu paikoilleen, jos pelkää koko ajan tekevänsä jotain väärin. Epävarma ja pelokas ei kasva. Selkäranka kehittyy siten, että kulkee välillä täysin harhaan. Se mikä on tänään oikein, voi huomenna olla väärin.

Jos kuuntelee sydäntään, se voi viedä täysin harhateille. Se on ihmisenä kasvamista. Lankeat monta kertaa ja nouset jälleen. Sillä tavoin ihmiseen tulee lujuutta. Kun oppii mitä virheet ovat, oppii olemaan tekemättä niitä. Jos luovut uskomuksistasi, epäilys nostaa päätään. Anna epäilysten nousta pintaan. Jokaisen on kuljettava pimeyden läpi ennenkuin aurinko nousee. Matka on pitkä ja yö pimeä.

Elämä ei ole ongelma, se on mysteeri. Vain älykäs voi selvitä siitä. Älykkyys syntyy siitä, että sydän ja mieli tekevät yhteistyötä. Silloin on kysymys ihmisen syvällisestä muutoksesta, täydellisestä energian muuttumisesta.

Mitä tahansa tapahtuukin, kykenet ottamaan haasteen vastaan, toimimaan tilanteen mukaisesti.

Elämä on vaarallista

29 Tam

Elämä on vaarallista, nauti siitä. Sanoo Osho. Mikään ei ole varmaa, sillä varma elämä on pahempaa kuin kuolema. Elämä kukoistaa ainoastaan vaaran alla. Jos alat tulla vanhaksi, olet kuin seisova vesi. Energiasi ei ole enää liikkeessä. Vaarallisesti eläminen tarkoittaa sitä, että elät niinkuin jokaisella hetkellä olisi oma itsenäinen arvonsa.

Olemme osa maailmankaikkeutta. Siltä ei voi salata mitään. Maailmankaikkeus tietää sinusta enemmän kuin itse tiedät itsestäsi. Sinun ei tarvitse pelätä kenenkään antamaa tuomiota, sinut on tuomittu jo silloin, kun synnyit. Olet kaiken aikaa vapaa olemaan oma itsesi, juuri sellainen kuin olet.

Ihminen pelkää eniten maailmassa muiden ihmisten mielipiteitä. Niillä ei ole mitään merkitystä, tärkeintä on oma kokeminen. Totuus ei tarvitse puolustajaa eikä suojamuureja. Totuutta ei tarvitse opetella ulkoa, sinä muistat sen aina. Olet aina kasvotusten puiden, jokien, vuorien, tähtien – maailmankaikkeuden kanssa. Siltä ei tarvitse salata mitään.

 

Voittamaton metsästäjä

23 Tam

Taruolento Artemis oli voittamaton metsästäjä, sillä hän teki kaiken vaivattomasti. Hän sai kaiken tarvitsemansa helposti, sillä hän eli sopusoinnussa metsän kanssa. Kaikki mitä hän tarvitsi tuli hänen luokseen. Mutta hänkin lankesi ja alkoi korostaa omia tarpeitaan ja omaa itseään. Hän oli kadottanut viisautensa. Kun hän huomasi virheensä, hän kääntyi sisimpänsä puoleen ja löysi taas kaiken tarvitsemansa.

Minun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin olla juuri sellainen kuin olen. Jos en pidä itsestäni, voin muuttaa tämän uskomukseni, mikä puolestaan muuttaa elämäni. Se kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei ole helppoa. Kaikki, mitä tarvitsen, löytyy sisimmästäni. Rakkaus on sisimmässäni ja kaikkialla ympärilläni, mutta en tunne sitä kaiken sumun läpi.

Olen sellainen kuin olen siksi, että uskon niin itsestäni.

Arkipäivän toivo

22 Tam

Olen aina ihmetellyt, mikseivät isot auktoriteetit: äidit, isät, opettajat, papit, opeta jo lapsille, että ihmisen tunteet ja toiset ihmiset ovat tärkeitä. Miksi he tyytyvät roolimallin kahleisiin ja ovat tyypillisiä lajinsa edustajia? Rajoittuvat rooliensa mukaiseen rituaalipuhumiseen. Nyt ymmärrän, että se on arkuudesta, kyvyttömyydestä tai välinpitämättömyydestä kumpuava toimintatapa. Torjunnan kuori, käytännössä usein murtamaton panssari.

Missä viipyvät suuret omalla itsellään opettavat ihmiset, jotka rohkeasti panevat tunteineen itsensä likoon jokapäiväisessä kanssakäymisessä? Me kaikki pelkäämme osoittaa tunteita.

Tunteisiin voi silti saada kosketuksen yllättävän helposti. Toisen nauru saa nauramaan, kosketus olkapäälle kertoo enemmän kuin mikään sana, iltahämärälle hautausmaalle voi mennä käsi kädessä ”suruoppaan” kanssa ja antaa surun tulla.

Ihmisen mieli on puutarha; kaikki kasvaa sen mukaan, mitä on istutettu. Ihminen on ajatuskokoelma. Miten on tottunut ajattelemaan, sillä tavoin toimii. Ajattelu on energiaa. Entä jos kaikki ajattelisivat toisistaan näin: ”Tunnen tuosta ihmisestä vain osan. Millainen tuo ihminen on parhaimmillaan?”

Vapauta itsesi vanhoista nauhoituksista

16 Tam

Vanha ohjelmointi pyyhkiytyy pois, kun päälle nauhoitetaan uutta. Kaikki me olemme näiden vanhojen nauhoitusten uhreja. Mistä tulevat kömpelöt lapset ja myöhemmin kömpelöt aikuiset? Lapset ovat yleensä auttavaisia. Pieni poika vei äidin pyynnöstä makeisvadin toiseen huoneeseen.

Hän oli innostunut voidessaan auttaa. Hän kompastui kynnykseen, vati lensi käsistä lattialle ja meni rikki  ja karkit lentelivät pitkin huonetta. Äiti menetti malttinsa ja haukkui poikaa kömpelyydestä. Siitä lähtien hän muisti huomauttaa pojalle aina antaessaan jonkun tavaran tämän käsiin: ”Älä nyt vain pudota sitä.” Se on huono suggestio.

Poika tuli yhä jännittyneemmäksi, vaikka halusikin auttaa ja olla äidille mieliksi. Kaikki perheenjäsenet tottuivat ajatukseen, että poika on  ”varsinainen mämmikoura”.

Muistan, kun alle kouluikäisenä olin myös avulias kotipuuhissa. Äiti tiskasi astioita ja minä yleensä kuivasin pyyhkeeseen. Kallista kannua äiti uskaltanut antaa minun käsiini, hän kuivasi sen itse. Märkä kannu luiskahti hänen käsistään, vieri pöydän alle niin kovalla voimalla, että se meni rikki. Äiti tuumasi: ”Ehkä olisi pitänyt antaa sinun kuivata se. Sinä olisit ainakin varonut.”

Arjen pienet haitat

15 Tam

Mistä saa voimaa kohdata oikean, raadollisen arjen? Mikä on se paikka, missä kaikki tehdään minun suostumuksellani ja luvallani? Useinhan ärsytyksen aihe on se, että toinen ei tee niin kuin minä haluan.Tai toinen ei tee mitään minun mielestäni.

Kirjoittaessa voin panna ihmiset tekemään minun tahtoni mukaan. Koska välttelen arjessakin ristiriitaisuuksia, saatan kirjoittaa sen mukaan. Liian tasaista ja sovittelevaa. Entäs jos annankin räiskyä ja panen ihmiset tosi pahan paikan eteen?

Yhdellä tuttavalla ei ollut lapsena nukkekotia, nyt keski-ikäisenä hänellä on niitä monta. Hän ostaa niihin pieniä tavaroita. Yhdessä mies on pantu tiskaamaan ja on seisonut siinä jo vuosikausia. Nainen lepää sohvalla ja lukee sisustuskirjoja.

Parhaiten arki kuitenkin sujuu, jos ei määräile muita liikaa.

Nuotilleen laulaminen

6 Tam

Lapsille sanotaan usein, ettei heillä ole sävelkorvaa. Silloin he lopettavat laulamisen ja taitavimmatkin valitsevat koulun koelaulussa vaatimattomia kappaleita. Muuan sufilaista laulua opettava opettaja sanoi, ettei sellaista olekaan kuin sävelkorvan puute. Laulaminen on 90-prosenttisesti kuuntelemista. Pitää oppia kuuntelemaan. Kun kuuntelee kokonaisvaltaisesti, keho täyttyy musiikista ja sitten kun avaa suun, laulu tulee automaattisesti nuotilleen oikein.

Kirjoittaminen on myös 90-prosenttisesti kuuntelemista. Kun kuuntelee ympärillä olevaa tilaa koko olemuksellaan, siitä täyttyy ja tämä kaikki virtaa kirjoittaessa ulos. Kun onnistuu vangitsemaan ympärillä olevan todellisuuden, teksti ei kaipaa mitään muuta.

Kuunteleminen on vastaanottamista. Mitä syvemmin kuuntelee, sitä paremmin kirjoittaa. Kun vastaanottaa asiat sellaisenaan ilman asenteellisuutta, kirjoittaa niin kuin asiat ovat.

Itse asiassa muistamme kaiken, mutta olemme kouluttaneet mielemme torjumaan asioita ja valikoimme. Kuuntele paljon, lue paljon ja kirjoita paljon. Niin pääset lähelle omaa sanottavaasi ja omaa ääntäsi.

Panikoin ja häsellän

6 Tam

Eräs nuori nainen sai aivoverenvuodon 18-vuotiaana. Nyt hän käyttää näitä kikkoja 46-vuotiaana ja pärjää kotona ja työssä normaalisti.

* Kun aloittelet päivän töitä, tee ensiksi vaikeimmat.

* Kiinnitä huomiosi keskittymiseen: keskity siihen, mitä kulloinkin teet.

* Jaa isot työt osiin ja päätä, että tartut vain yhteen osaan kerrallaan.

* Vältä hätääntymistä, vaikka joutuisit stressaavaan tilanteeseen.

* Pistä tavarat omille tutuille paikoilleen, kun olet käyttänyt niitä.

* Jos sinun pitää painaa asioita mieleesi, talleta ne sinne yksi kerrallaan ja muistele niitä säännöllisin välein.

* Anna muistettaville asioille merkityksiä, keksi niille omat muistivinkkisi.

* Jos unohdat jotain, käytä logiikkaa: mihin asiaan juttu liittyi, mistä se lähti, miten se syntyi, mitä sitten tapahtui.

* Käytä kalenteria, tee selkeät merkinnät.

* Kirjoita itsellesi muistilappuja: pidä tärkeimpiä niistä esimerkiksi lompakossasi.

Lähteenä käytetty: Erkinjuntti-Alhainen-Rinne-Huovinen: Muistatko? (Duodecim)

Näitä minäkin olen käyttänyt tietämättä mistään muistisairaudesta.

 

Myötätunto on käytännöllistä

1 Tam

Jos joku kritisoi ja tuomitsee meitä koko ajan, tälläinen toiminta ajaa meidät toistamaan virheemme yhä uudestaan ja uudestaan. Olemalla myötätuntoinen kritisoijaa kohtaan, katkeaa vahingollinen negatiivisuuden kierre.

Koska olemme kokonaisvaltaisia, kaikki pienet hyvät teot aiheuttavat dominoefektin, joka vaikuttaa kaikkeen sekä henkilökohtaisella että universaalilla tasolla. Myös töykeä ihminen haluaa myötätuntoa, hyväksyntää ja arvostusta.

Vanhojen vääryyksien muistelu on kuin ihminen, joka lapsena poltti kätensä saunan kiukaassa, menisi nyt kymmenien vuosien kuluttua siitä vahingosta tuon tuostakin koskettamaan tulikuumaa kiuasta ja tuntisi kivun. Henkisellä tasolla teemme sitä koko ajan, jos olemme kaunaisia.

Meillä kaikilla on meneisyydessämme epämiellyttäviä tapahtumia. Jos ne eivät kalva mieltämme, niihin ei liity kielteistä tunnelatausta, ne on anteeksiannettu. Riitelyyn tarvitaan kaksi, lopettamiseen yksi.

Kiitä maailmankaikkeutta kaikista tilaisuuksista antaa anteeksi, oppia näistä kokemuksista ja kasvaa ihmisenä.