Herkkiä olentoja

Tunnekehossa on oma hälytysjärjestelmänsä, joka ilmoittaa meille, kun jokin on vinossa. Tunnekehon hälytysjärjestelmä on pelko. Fyysinen keho toimii samoin. Sen hälytysjärjestelmä on kipu. Lapset tuntevat tunteita. Siksi lapset tietävät niin selvästi, kenen kanssa he haluavat olla tekemisissä ja kenen eivät. Jos he eivät tunne oloaan mukavaksi jonkun seurassa, he torjuvat tämän, koska tuntevat niin selvästi hänen heijastamansa tunteet. Lapset huomaavat helposti, kun joku on vihainen ja heidän hälytysjärjestelmänsä synnyttää pelon tunteen. Tunnereaktiomme perustuvat kotona vallinneeseen tunneilmapiiriin ja siihen, miten koimme sen.

Kasvaessamme aikuisiksi luomme itsellemme roolihahmoja. Yritämme olla sellaisia, millaisia muut haluavat meidän olevan. Opimme teeskentelemään jotain muuta kuin olemme oikeasti. Alamme elää luomamme mielikuvan mukaan. Aikuisiksi vartuttuamme meidän sisäinen ja ulkoinen olemuksemme ovat varsin erilaiset. Ne eivät enää muistuta toisiaan. Lapsena sisäisen ja ulkoisen olemuksemme välillä ei ole mitään ristiriitaa. Teini-ikä on vaikeaa aikaa, koska teinit ovat yhä enemmän tekemisissä ulkomaailman kanssa ilman vanhempien suojaa. Heidän mielikuvansa itsestään joutuvat kovalle koetukselle. He kohtaavat paljon ulkomaailman vastustusta ja joutuvat puolustamaan itseään. Samaan aikaan on pidettävä itsensä koossa muiden edessä ja yritettävä miellyttää muita ja säilytettävä kasvonsa. Muut alkavat julkisesti osoittaa heille, etteivät he ole sitä mitä esittävät. Haavat ovat todellisia. He haluavat kuulla olevansa hyviä ja saavansa hyvää jälkeä aikaan. He tarvitsevat tukea ja tunnustusta muilta. He tarvitsevat hyväksyntää. He haluavat tulla mielipiteitä muodostavien ihmisten hyväksymäksi ja kuulua joukkoon. Juuri siksi heillä on suuri paine alkaa käyttää alkoholia, polttaa tupakkaa tai käyttää huumeita.

Koemme epäoikeudenmukaisuutta äidin ja isän, sisarusten, tätien ja setien, koulun, yhteiskunnan, kaikkien taholta. Emme osaa luoda sopusointua, mutta kaipaamme sitä. Ajan kuluessa toistuvat tilanteet ja kokemukset opettavat meille, että omana itsenään oleminen ei ole turvallista. Voimakkaat ihmiset käyttävät hyväksi heikompiaan, jotka eivät pysty puolustautumaan. Tärkeintä on tiedostaa tämä. Silloin meillä on mahdollisuus parantaa itsemme ja huomata myös kärsimys, jota itse aiheutamme itsellemme.

Don Miguel Ruiz: Rakkauden taito.

Mieti vielä

Harjoitus tekee mestarin vain, jos harjoittelee oikeita asioita oikealla tavalla. Tuntien uhraaminen vanhanaikaiseen kovaan työhön isoäidin tapaan ei tuo tulosta. Tarvitsemme tarkennettua työskentelyä, tavoiteharjoittelua. Sitä ennen kannattaa päättää täsmälleen, mihin aikoo energiansa keskittää. Tennispelissä ei kannata murehtia, kenet saa vastaansa pelissä, onko hän mahdollisesti vahvempi, nopeampi tai parempi kuin sinä. On keskityttävä omaan syöttöön, rystylyöntiin ja verkkopeliin ja vahvistettava itseään ennakoivasti suhteessa keneen tahansa pelikumppaniin.

Ajattelemme usein, että ulkoisen maailman on muututtava, ennenkuin voimme itse muuttua. Urani olisi parempi, jos minulla olisi parempi esimies, enemmän tutkintoja, jos työmahdollisuuksia olisi enemmän. Jos olisin laihempi, voisin löytää sopivan elämänkumppanin. Jos kuntosali olisi lähempänä kotiani, treenaisin enemmän. Tällä ajattelutavalla joudumme noidankehään ja samat virheet toistuvat. Toisten ihmisten heikkoudet hallitsevat meitä. Suuria saavutuksia ei ole tarkoitettu vain harvoille ja valituille. Psykologit ovat todenneet ihmelapsia tutkiessaan, että merkkejä poikkeavasta lahjakkuudesta ei ole ollut kovin paljon näkyvillä ennenkuin lapset aloittivat intensiivisen harjoittelun. Pyöräilijä Louis Armstrongin uskottiin olevan niin ylivoimainen ylisuuren sydämensä takia. Nykyään uskotaan kestävyysharjoittelun aiheuttavan urheilijoiden sydämen kasvun. Harjoittelun loputtua sydän palautuu entiseen kokoonsa. Aivoihin pätee sama kuin lihaksiin, usein toistetuista asioista tulee toinen luonto. Aivoalueet voivat saada jopa uusia tehtäviä.

Pystymme sopeutumaan fyysisesti ja henkisesti monin tavoin ja se merkitsee sitä, että lähestulkoon kaikki on kykyjemme ulottuvilla. Monet meistä harjoittelevat jatkuvasti samaa asiaa. Jonkin asian harjoittaminen koko eliniän ei kuitenkaan tee meistä huipputaitajia. Monet lääkärit, kirjanpitäjät, lakimiehet, valmentajat – kaikki ammatit voisi listata tähän – ovat työskennelleet alallaan vuosia, mutta he eivät ole alansa huipulla. Tuloksia on analysoitava ja virheistä opittava, muuten ei kehitystä tapahdu.

Jillian Michaels: Rajaton.

Itsen ilmaiseminen

Ihmisen mieli on unta, jossa tuhannet puhuvat yhtä aikaa, eikä kukaan ymmärrä toistaan. Niin sekavassa tilassa on ihmisen mieli. Siksi emme voi nähdä todellista itseämme. Ihmisten suurin pelko on todellisen itsensä ilmaiseminen. Olemme oppineet elämään tyydyttääksemme muiden ihmisten vaatimuksia, toisten näkemysten mukaan. Kukaan ei kohtele meitä huonommin kuin me itse. Mitä enemmän rakastamme itseämme, sitä paremmin muut kohtelevat meitä.

Olemme tehneet tuhansia sopimuksia muiden ihmisten, elämämme unen, yhteiskunnan, vanhempiemme, puolisomme ja lastemme kanssa. Tunnemmeko sopimukset, jotka olemme solmineet itsemme kanssa? Niistä syntyy todellinen persoonallisuutemme. Millainen olet, mihin uskot, mitä voit tehdä, mitä et voi tehdä, mikä on totta ja mikä mielikuvitusta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Ne sopimukset, jotka perustuvat pelkoihin, kuluttavat paljon elinvoimaamme. On oltava rohkeutta purkaa ne ja ottaa käyttöön uudet sopimukset.

Käytä sanojasi puhtaasti! Sanoissa on voimaa. Ne ovat kaksiteräinen miekka ja mahtava työkalu. Ihmismieli on kasvualusta, johon istutetaan siemeniä. Siemenet ovat mielipiteitä, uusia ajatuksia ja käsityksiä. Meillä on mielipiteitä jopa meille täysin tuntemattomista ihmisistä. Voimme sanoillamme kirota jonkun tai vapauttaa hänet kirouksesta. Tämä ketjureaktio jatkuu loputtomiin maapallon ihmisten välillä. Meidän on opittava mitä sanat ovat ja mitä ne voivat saada aikaan.

Älä ota mitään henkilökohtaisesti! Jos näen sinut kadulla ja sanon sinua tyhmäksi enkä tunne sinua, kyse ei ole sinusta vaan minusta. Ajattelet ehkä: ”Mistä hän sen tietää? Onko hän joku selvänäkijä? Vai näkeekö minusta jo päältäpäin, että olen tyhmä?” Kenenkään toiminta ei johdu sinusta. Kaikki toimivat aina omista lähtökohdistaan käsin. Kaikki elävät omassa mielessään. Vaikka muut loukkaisivat sinua, sillä ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi.

Älä oleta mitään! Meillä on tapana tehdä olettamuksia kaikesta. Siinä on se ongelma, että luulemme niiden olevan totta. Syytämme toisiamme perusteettomasti, hankimme itsellemme ikävyyksiä, luomme suuren hälyn tyhjästä. Ihmisten välisissä valtapeleissä on kysymys olettamuksista ja väärinymmärryksistä. Kaikki tapahtuu meidän mielessämme. Luulemme, että toinen tietää ajatuksemme, eikä meidän tarvitse kertoa mitä haluamme tai kysyä, mitä toinen haluaa. Kun haluat solmia suhteen jonkun kanssa, menet niin pitkälle, että näet hänessä vain sen, mitä haluat nähdä, etkä myönnä itsellesi hänessä olevan myös puolia, joista et pidä. Valehtelet itsellesi vain todistaaksesi olevasi oikeassa. Yksi olettamus kuuluu: ”Rakkauteni muuttaa tämän ihmisen!” Se ei ole totta. Hän muuttuu vain, jos itse haluaa, se ei johdu sinusta. Jos luopuisimme olettamuksista, kanssakäymisemme muuttuisi täysin.

Tee aina parhaasi! Ei tarvitse tehdä enempää. Muista, että kykysi tehdä parhaasi vaihtelee tilanteen mukaan. Joskus pystyt loistaviin suorituksiin, joskus vähemmän loistaviin. Joskus kykysi tehdä parhaasi vaihtelee tunneittain tai päivittäin. Parhaansa tekeminen tarkoittaa, että toimii ilosta ja rakkaudesta lähtien, ei palkkion toivossa. Useimmat toimivat päinvastoin; he toimivat vain silloin, kun odottavat saavansa jonkinlaisen palkkion. Heidän toimintansa ei perustu iloon. Tästä syystä he eivät tee parastaan.

Don Miguel Ruiz: Neljä tietä vapauteen.