Arkisto | helmikuu, 2016

Hiljainen todistaja

9 Hel

Suuret tapahtumat tulevat eteemme odottamatta, niin myös pienet. Elämä on kuin palapelin kokoamista tietämättä miltä se näyttää. Sille joka on avoin muutoksille tulee opetuksia kaikilta suunnilta. Ihmiset jäävät jumiin vaikeisiin paikkoihin, mutta niistä voi oppia pääsemään pois. Masennus, yksinäisyys ja turvattomuuskin ovat kokemuksia, joita voi käsitellä.

Laajemmalla tiedostamisella on hintansa; on luovuttava rajoittuneisuudesta ja jäykistä tavoista. Itsensä uhriksi tunteminen on usein niin piintynyttä, että henkinen kehitys hidastuu. Mutta kannattaako kaksivuotiaan lapsen ponnistella ylettömästi, että hän nopeasti täyttäisi kolme? Ei kannata, sillä lapsen kehitys avautuu sisältä käsin juuri oikeana aikana. Hän muuttuu uudeksi ihmiseksi. Sama pätee henkiseen kehitykseen. Tämä alue ei ole kuitenkaan yksioikoisen selkeä.

Kärsimättömyys on haitaksi. Ihmiset saattavat jättää henkiset harrastuksensa, koska kehitys ei tapahdu tarpeeksi nopeasti heidän mielestään. ”Olen tehnyt tätä jo kymmenen vuotta. Mitä voin enää tehdä? Minulla on tärkeämpääkin tekemistä.” Tulosten puute lannistaa, ihmiset ovat tottuneet motivoimaan itseään tiukan takarajan avulla. Itsekuria ja paneutumista tarvitaan päivittäin, visio kannattaa pitää mielessä ja se, että teemme tätä itsellemme. Maailmankaikkeus ei pety meihin, ei vihastu, ei pahoita mieltään, eikä halua kostaa, vaikka meissä on puutteita. Etsinnästä voi tulla loputonta, jos yritämme päästä pois sekavasta vyyhdestä, sillä kaikki on sekavaa vyyhteä yhtä lailla. Etsiminen ei ole vimmaista tavoittelemista, se on oivaltamista. Mitä etsit, se jo olet. Vastakohdat ovat aina ristiriidassa keskenään, ne eivät tiedä mistään muusta. Tiedostaminen tarjoaa vaihtoehdon, joka on sekavuuden yläpuolella.

Tuloksekas etsiminen on sitä, että heitämme pois kaikki oletukset tulevasta palkinnosta, toimimista vailla toivetta. Suoraviivaista tietä ei ole, koska määränpää on tässä. Se mitä yritämme löytää on kokija kaiken takana, hiljainen todistaja tai tarkkailija, pelkistetty versio meistä. Joskus öiseen unennäköön saattaa sekaantua hereilläolevasta tietoisuudesta ääniä. Ajattelemme, että unet ovat epätodellisia. Hereillä oleminen on todellisempaa vain siksi, että olemme sopineet niin. Äänet ovat päässämme, olimme hereillä tai unessa. Hiljainen tarkkailija on tietoinen olematta sidoksissa hereilläoloon, nukkumiseen tai unennäköön. Se vain on. Sen ei tarvitse ajatella, eikä se tarvitse unta levätäkseen. Se elää kaiken taistelun ulottumattomissa.

Kun elämästämme poistuvat kaikki häiriötekijät, jäljelle jää jotain, ja se olet sinä. Etsiminen on tapa saada itsesi takaisin ja sinun on päästävä mahdollisimman lähelle nollaa. Aivan ytimessä todellisuus on puhdasta olemassaoloa. Siellä voit luoda mitä tahansa. ”Minä olen” sisältää kaiken, mitä tarvitaan kokonaisen maailman luomiseen.

Deepak Chopra: Salaisuuksien kirja.

 

 

 

 

Mainokset