Arkisto | lokakuu, 2012

Mitä opin itsestäni?

22 Lok

Kun joku rikkoo lupauksensa tai loukkaa minua tai lentoyhtiö hukkaa matkatavarani tai myyjä on töykeä, on vaikeaa kysyä itseltään, mikä on oma osuus tässä. Mitä voin oppia tästä? Pitääkö minun edelleen hankkia tietoa itsestäni tällä tavoin? Kyselemällä luopuu samalla omasta vallastaan. Kun läheinen ystäväni sairastuu vakavasti ja otan vastuun omasta masennuksestani ja ajatuksistani, hän ottaa vastuun omasta paranemisestaan.

Entä jos joku vaatii minulta rahaa järjettömin ja väärin perustein? Olen suunniltani raivosta ja pidän kiinni oikeuksistani ja menetän yöuneni. Koko juttu on törkeän epäoikeudenmukainen. Minulla on syytä olla vihainen. Jos otan etäisyyttä itseeni ja käytän uutta menetelmää,  näen että omat ajatukseni tapahtumasta aiheuttavat minulle harmia. Muutan ajatuksiani: ”Tämä ihminen toimii minun kasvuni katalysaattorina. Olen itse vetänyt hänet elämääni. Minulle suodaan tilaisuus tarkastella omaa vihaani ja ottaa selvää, miksi se on niin voimakas.”

Entä jos tämä rahaa vaativa ihminen on keskeyttänyt oman kehityksensä toimiakseen minun opettajanani ja minun kehitykseni kiihdyttäjänä? Sellainen asennemuutos vaikuttaa välittömästi. Se neutraloi välillämme vaikuttavan energian ja toinen osapuoli luopuu vaatimuksestaan ilman näkyvää syytä. Ristiriita väliltämme poistuu eikä köydenveto ole enää mahdollista. Tangoon tarvitaan kaksi.

Aina kun stressi, ristiriita tai kärsimys ahdistaa, kannattaa katsoa sisimpäänsä ja kysyä: ”Minkä itseäni koskevan seikan olen unohtanut?”

Shirley MacLaine: Matka sisimpään.

Mainokset

Piikkisiat talviyössä

20 Lok

Ihmisen läheisten suhteiden keskeisestä ongelmasta kertoo myös piikkisikojen käyttäytyminen ulkona kylmässä talviyössä. Välttyäkseen jäätymästä siat hakeutuvat toistensa lämpöön. Päästyään niin lähelle, että alkavat saada lämpöä toisistaan, niiden piikit alkavat pistellä. Eläimet joutuvat vetäytymään kauemmas toisistaan, että liiallisen läheisyyden aiheuttama kipu ja ärsytys loppuisi.

Kun siat ovat taas erillään, niiden tulee kylmä. Kylmyys ajaa ne yhteen, kunnes toisen piikit viiltävät. Ne eivät kestä sitä ja ajautuvat taas erilleen. Eikä loppua näy. Tasapainoa lämmön saamisen ja jäätymisen välillä ei löydy. Me kaikki teemme oman versiomme piikkisikojen tanssista. Lähentyen ja loitontuen, tarkistellen ja neuvotellen, etsien sopivaa etäisyyttä yhä uudelleen vuosien ja vuosikymmenien jälkeen.

Sopiva etäisyys yhteistyön ja itsenäisyyden välillä on vaikea saavuttaa. Hienovarainen ja katoavainen tasapaino vie eteenpäin oudon läheisyysdraaman juonta. Kompromissit ajankäytössä ja energiankäytössä;  toinen haluaa tehdä toisenlaisia asioita ja toinen omia asioitaan ja kumpikin on usein tiellä.

(Schopenhauerin piikkisiat – Deborah Lybnitz)

Elisabeth Gilbert: Tahdonko? Kuinka päädyin naimisiin.

Laoslaiset normihäät

20 Lok

Laosissa syntymä, häät ja kuolema ovat suuria tapahtumia. Häiden yhteyteen on kuitenkin helpoin järjestää suuret juhlat. Jos hääpari kutsuu 700 vierasta, tulijoita on yli tuhat. Suvut ovat suuria ja jokainen kutsuttu serkku kutsuu myös omat serkkunsa ja tuttavansa. Isäntäpari ei saa käännyttää ketään pois.

Perinteinen häälahja on raha. Kaikki kutsutut saavat kutsukirjeen, johon he sujauttavat sopivaksi katsomansa summan rahaa. He palauttavat kirjeen hääparin juhlapaikalla olevaan suureen puiseen laatikkoon. Vieraiden tuomien rahojen turvin pari aloittaa yhteisen elämänsä. Mahdollisimman suuri vierasmäärä takaa ulkopuolisen rahoituksen riittävyyden uuden elämän alkuun.

Hääjuhlan päätteeksi sulhanen laskee rahat ja morsian merkitsee muistikirjaan, minkä summan kukin serkku on antanut. Tätä ei tehdä sitä varten, että lähetettäisiin kiitoskortit. Muistikirja on perheen pankkikirja, se pannaan varmaan säilöön. Sitä tarvitaan monia kertoja tulevien vuosien varrella. Kun serkut menevät naimisiin, katsotaan  kirjasta, paljonko serkku antoi rahaa aikoinaan lahjaksi. Lahjaksi viedään vastaava rahasumma tai hiukan enemmän, koska korot täytyy maksaa.

Häälahjaraha ei olekaan lahja, vaan pikkutarkasti luetteloitu ja jatkuvasti liikkeellä oleva rahasumma, joka kiertää perheestä toiseen ja auttaa uuden nuorenparin yhteisen elämän alkuun. Pari voi ostaa rahalla kiinteistön tai käynnistää oman yrityksen. Vaurastuttuaan he maksavat lainan takaisin.

Järjestelmä on nerokas köyhässä ja kaoottisessa maassa. Kun maan julkinen taloudenhoito ei toiminut, ihmiset kokosivat säästönsä ja tekivät vihkiseremoniasta luotettavan ja hyvin toimivan pankkijärjestelmän.

Zwei ja zweifel

19 Lok

Olipa mitä tahansa asiaa kaksi, siitä seuraa epävarmuutta. Valinnanvaikeus astuu esiin. Jalokivien ostajille kaupataan pakettia, jonka louhija tai tukkumyyjä tai kuka tahansa ostajaa huijaava on koonnut. Paketissa on noin kolmisenkymmentä jalokiveä, sen sanotaan olevan ostajan etu, mutta myyjä pääsee siinä eroon huonolaatuisista kivistään. Joukossa on pari, kolme täydellistä kiveä.

Ostajan ei pidä katsoa lainkaan hyvälaatuisia kiviä. Niiden ei saa antaa shokeerata. Hänen kannattaa katsoa huonolaatuisia kiviä ja miettiä: Voinko käyttää niitä? Voinko tehdä niistä jotakin? Muuten maksaa kasasta arvotonta roskaa. Sama pätee ihmissuhteisiin. Ihmiset ihastuvat toisen persoonallisuuden täydellisiin puoliin. Kuka tahansa tulee toimeen toisen ihanimpien ominaisuuksien kanssa. Juju ei ole siinä.

Olennaista on pystyä hyväksymään puutteet. Voiko tarkastella kumppaninsa huonoja puolia ja sanoa rehellisesti: Kyllä minä tulen toimeen niiden kanssa. Hyvät puolet pysyvät kyllä. Huonot puolet voivat nousta pinnan alta ja tuhota kaiken.