Arkisto | heinäkuu, 2015

Kaivattava tavoite

21 Hei

Ei voi liikaa puhua tavoitteiden asettamisesta ja niiden saamisesta toimimaan. On aina tehtävä suunnitelma, yksityiskohtainen. Esim. laihduttaja:
toimenpide: syö vähemmän
toimenpide: liiku enemmän
* Nuo ei ole hyviä suunnitelmia ja ovat siksi aivan merkityksettömiä. Hyvässä suunnitelmassa ilmaistaan mitä aiotaan tehdä, missä aiotaan tehdä ja miten aiotaan tehdä ja milloin aiotaan tehdä.
Kaikki tärkeät yksityiskohdat on otettava mukaan. Mitä aiot syödä vähemmän ja kuinka paljon vähemmän? Milloin liikut enemmän, missä liikut ja kuinka? Ja ensin olet yksityiskohtaisesti selvittänyt, miksi olet valinnut tämän tavoitteen.

Jos-niin on vahva strategia, se toimii aina. Jos olen tänään syönyt 1500 kaloria, niin en tänään enää syö mitään.
Jos on maanantaiaamu, menen salille ennen töihin menoa. Niin teen myös keskiviikkona ja perjantaina.
Tällaisia toimeenpanoaikomuksia voi tehdä kaikkeen mahdolliseen. Ne luovat pikatapoja, estävät unohtamasta, alitajunta pistää tekemään. Alitajunta on hyvä liittolainen; se on aina töissä, se ei unohda mitään, se huomaa kaiken, se seuraa samanaikaisesti useita asioita. Itsehillintää ja itsekuria ei tarvitse käyttää niin paljon, kun tekee hyvän suunnitelman. Suunnitelman tekoa tai jos-niin -menetelmää voi käyttää lähes kaikissa tavoitteissa. Julkisen liikenteen käytön, terveellisen ruuan ostamisen, toisten auttamisen, huolellisen ajotavan, juomattomuuden, tupakoinnista pidättäytymisen, kierrättämisen, uudenvuodenlupausten pitämisen, stereotyyppisten ja ennakkoluuloisten ajatusten välttämisen, matematiikan tehtävien tekemisen, siivoamisen, kotitöiden tekemisen, jutun kirjoittamisen… Tavoitelista on loppumaton.

Itsehillintä on alimmillaan kun on hungry, angry, lonely, tired – näissä olotiloissa lankeaa helpoiten. Lopettaminen ennenkuin aloittaa on paras strategia (ei syö ensimmäistä perunalastua). Tavoitteet samoin kuin itsehillintä tarttuvat, sitä voi hyödyntää. Kahteen itsehillintää vaativaan tavoitteeseen ei kannata pyrkiä samaan aikaan (esim. laihduttaminen ja tupakoinnin lopetus). Miksi teen tätä -ajattelu auttaa kiusauksia vastaan. Onnistumisista palkitseminen, hyvin valitut houkuttimet auttavat pysymään oikealla tiellä.

Pyrit kaiken päivää tavoitteisiin, joita et tiedä itselläsi olevan. Ne ovat ympäristön asettamia tavoitteita. Ympäristöstä tulevia tavoitteita ei laukaise mikään, ellei se ole myös oma tavoitteesi ainakin jossain määrin. Sinusta ei tule pankkirosvoa tai murhaajaa. Tavoitteen on tunnuttava kaivattavalta. Jos se tuntuu olevan väärin, mikään ei laukaise sitä. Tiedostamatta toimivat tavoitteet voivat jatkaa toimintaansa alitajuisesti, mutta olemme itse ne asettaneet jossain vaiheessa. Jotkut tavoitteet saavat ihmisen yrittämään sitkeämmin kuin toiset ja olemaan luovuttamatta tulipa vastoinkäymisiä kuinka paljon tahansa.
Tavoitteiden delegointi tiedostamattomalle puolelle on hieno tapa vapauttaa ajatustilaa ja energiaa sellaisille asioille, jotka vaativat jatkuvasti huomiota. Se pitää raiteilla silloin, kun häiriöt ja kiusaukset puuttuvat peliin.

Heidi Grant Halvorsen: Onnistu ja menesty kaikissa tavoitteissasi.

Mainokset

Elämän pohjavirtoja

5 Hei

Elämän vaikeiden puolien välttäminen aiheuttaa sen, että emme koskaan avaudu täysin. Vaikeuksissa vellominen taas estää vaikeuksia jatkamasta matkaansa. Kun teemme niin, olemme suuren puun kaltainen, puun, joka haluaa pyydystää myrskyn lehtiinsä. Myrsky on luonteeltaan sellainen, että se haluaa jatkaa matkaansa. Joudumme oppimaan yhä uudelleen, milloin on pidettävä kiinni ja milloin päästettävä irti. Meidän kaikkien on hyväksyttävä tosiasia, että jokaisen on koettava vaikeuksia oma osuutensa. Väistely ei auta eteenpäin. Kiitos ja moite, voitto ja tappio, ilo ja suru tulevat ja menevät kuin tuuli. Meidän on elettävä rauhassa kaikkien niiden keskellä.

Kuvittelemme, että kaikki maailmassa tapahtuva liittyy meihin. Otamme itsellemme aiheetonta syyllisyyttä. Toinen vaihtoehto on, että sijoitamme meissä tapahtuvat asiat meitä ympäröivään maailmaan. Siirrämme pelkomme ja turhautumisemme muihin ihmisiin. Kun joku itkee, sanomme ettei ole mitään hätää, ei tarvitse itkeä, vaikka toisen tunteenilmaisu saa meidät itsemme hätääntymään. Kysymme toiselta, onko kaikki kunnossa, vaikka itsellämme ei ole kaikki hyvin. Totuus on, että kaikki meistä tekevät toisinaan tätä. Ero on vain siinä, että toiset ovat tietoisia ja toiset eivät. Toiset myöntävät tämän, kun se tapahtuu ja toiset eivät.

Ihmiset ovat aina pilanneet asioita, sukupolvi toisensa jälkeen. He ovat aina yrittäneet selitellä, mitä tapahtui ja miksi. Sukupolvi toisensa jälkeen on myös ajatellut: ”Hän teki sen tahallaan.” Kipu on merkki siitä, että jonkin täytyy muuttua. Kipu voi olla fyysinen, emotionaalinen tai mielen kipu. Tiedostamme kyllä kivun, mutta emme kuule, mitä sillä on sanottavaa. Keho on silta sisäisen elämän ja ulkoisen maailman välillä. Kipu näyttää kohdan, missä silta kantaa korkeimman painon. Kipu kertoo kohdan, missä saatamme katketa, mihin kohtaan tarvitsemme voimaa, että jaksaisimme tuoda sisäisen minämme ja ulkoisen elämän yhteen.

Jokainen ihminen on kuin suuri meri, kuuliainen syville virtauksille, jotka eivät ole näkyvissä. Niinkuin meren pinta ja syvyys ovat erottamattomat, niin ihmisen henki ja psyykkinen olemus ovat erottamattomat. Kesyttämättömät pohjavirtamme saavat meidät nousemaan ja kasvamaan, sukeltamaan ja sortumaan. Pohja on riippumaton pintakuohuista. Tyyninä päivinä olemme vapaita kuohunnasta ja levottomuudesta, syvyys kantaa meitä.

Mark Nepo: Havahtumisen kirja.