Arkisto | joulukuu, 2015

Vanhemman vastuu

13 Jou

Lapsi oppii seuraamalla aikuista. Tärkeä oppiminen tapahtuu energioiden tasolla. Lapsen ensimmäinen todellisuus on vanhempien uskomusjärjestelmä. Uskomukset ovat tiedostamattomia ja siksi niistä on vaikea irrottautua. Miten voi irrottautua jostakin, jota ei edes tiedä omaavansa? Meihin siirtyy jo sikiöasteella vanhempiemme ja edellisten sukupolvien kasvuympäristön vaikutusta ja energioita. Lapsi ei ole syntyessään lainkaan tyhjä taulu. Meissä kaikissa on ulottuvuuksia, joihin ei ymmärrys yllä.

Vanhempana on tärkeintä olla mahdollisimman hyvässä yhteydessä omaan ytimeensä. Lapsi saa mallin hyvässä tunnetilassa olemisesta. Se on tärkeintä, mitä lapsella voi opettaa.

Aikuinen on elänyt pitempään ja oppinut sopeutumaan. Hän on oppinut unohtamaan sen, mitä ja kuka hän oikeasti on. Lapsi muistaa alkuperänsä, mutta oppii kasvaessaan aikuisten tavoille. Vielä nuoruudessa lapsella on muistissaan mahdollisuuksien maailma, mutta vähitellen se unohtuu. Yleisten teorioiden mukaan lapsen ajattelussa on kehittymättömyyttä, kuten maaginen ajattelu, jonka tulisi kasvun mukaan poistua. Lapsi siis uskoo pystyvänsä vaikuttamaan tapahtumiin omilla ajatuksillaan. Siinä on meille jotain tuttua. Se on kuin suoraan elämänviisauden kirjoista. Pienet lapset muistavat ajatuksen voiman. Lapset eivät hahmota sitä, että tilanteissa, joissa on monta ihmistä ajattelemassa, aina pidempään ajatellut ja vahvimmat ajatukset ovat niitä, joiden mukaan todellisuus sitten rakentuu.

Lapset voivat uskoa, että esimerkiksi vanhempien ero johtuu heistä. Siitä seuraa voimakas syyllisyys. Sen voi poistaa kertomalla, että vanhemmat ovat olleet täällä pitempään ja itse ajatelleet kaikenlaisia asioita. Ja että vanhempien teot pohjautuvat heidän omiin ajatuksiinsa. Lapsen ajatukset eivät siis vaikuta aikuisen toimintaan.

Lasten kanssa työskentelevät ja lasten vanhemmat huomaavat usein, että lapset sulkeutuvat ja ovat haluttomia puhumaan hankalista tai negatiivisista tunteista. Onko se oikeasti huolestumisen arvoista? Lapsi siis on haluton suuntaamaan huomionsa asioihin, jotka saavat hänen olonsa tuntumaan huonolta. Meitä aikuisia neuvotaan suuntaamaan huomiomme enemmälti hyvältä tuntuviin asioihin.

Lasten on vaikea selvitellä ristiriitatilanteita. Monet lapset menevät aivan solmuun selvittelytilanteissa. He saattavat kiusata tai jopa lyödä toisia. Silloin lasta vaivaa keinottomuus ja hän tarvitsee aikuisen oikeanlaista tukea. Lapsi ei tarvitse tässä tilanteessa syntyjen syvien kaivelua, vaan aikuisen opastusta päästä parempiin tunnetiloihin, jolloin löytyy myös parempia toimintamalleja. Hankalista asioista eteenpäin pääsemisen taito on asia, jota lapsi voi opetella vanhempiensa avustuksella.

Susanna Purra: Kadotettu yhteys.

 

Mainokset