Arkisto | tammikuu, 2017

Tietoisuuden haaste

28 Tam

Tietoisena pysyminen ei ole mikään saavutettu loppupiste, vaan jatkuvaa työtä. Jatkuvasti virtaavat ajatukset katoavat ja menettävät voimansa, kun tietoisuus koskettaa niitä. Ne tunnistetaan ajatuksiksi, jostakin ilmaantuviksi, ne poksahtavat kuin saippuakuplat ja katoavat jonnekin. Ajatuksista on tullut käsiteltäviä, ne ovat vain tapahtumia mielen kentällä. Vapaudumme niistä. Tietoisuus vapauttaa ne. Meidän ei tarvitse uskoa niihin, eikä ajatella niiden olevan ”meidän” ajatuksiamme. Ne ovat vain tietoisuuden kentän tapahtumia, joita tulee ja menee. Niihin voi liittyä valtavia tunnelatauksia, mutta niiden vangiksi ei tarvitse jäädä. Ne ovat epätarkkoja ja rajallisia.

Buddha opetti neljäkymmentäviisi vuotta ihmisiä. Hän kerrotaan sanoneen, että hänen opetuksensa voi tiivistää yhteen lauseeseen. ”Mihinkään ei pidä takertua kuin se olisi minä, minun tai minua.” Se oli lauseen sisältö ja se kannattaa muistaa, vaikka ei aivan ymmärtäisikään sitä. Se tarkoittaa, että takertuminen on vapaaehtoista, voimme tunnistaa sen ja olla ruokkimatta sitä. Takertuminen on kyllä oletusasetuksiamme, siirrymme siihen automaattisesti, kun olemme tekemisen tilassa ja toimimme tiedostamatta. Lause tarkoittaa, että voimme aina valita, miten suhtaudumme kaikkiin hetkiimme, kaikkiin kokemuksiimme. Voimme huomata, miten paljon takerrumme, sillä hetkellä kun sen teemme.

Pidämme ajatuksiamme ja tunteitamme tosiasioina, perimmäisenä totuutena, vaikka syvemmällä tasolla tiedämme, etteivät ne edusta koko totuutta. Suora eläminen ilman harhaanjohtavia tarinoita on pelottavaa. Tietoisuuden kyky on meillä jo syntyessämme, samoin kuin ajattelun ja tuntemisen ja eri aistien kyvyt. Tietoisuuden kehittämistä ei vaan ole harjoiteltu, se ei kuulu opintosuunnitelmiin eikä koulutusjärjestelmiin.

Tietoinen läsnäolo kehittää puhdasta huomiokykyä, tarkkaavaisuutta, selkeää näkemistä ja asioiden todellisen laidan ymmärtämistä. Meillä on paljon harhatulkintoja ja väärinymmärryksiä, ne aiheuttavat jumiutumista. Omiin uskomuksiin, ideoihin, mielipiteisiin ja ennakkoluuloihin on turvallista takertua. Niistä muodostuu verho, joka estää näkemästä sitä, mikä on suoraan edessämme.

Tietoisena olemisen tilaa ei tarvitse tavoitella pinnistellen tai pakottavasti, se on jo osa meitä. Tietoisena ei tarvitse etsiä pakoreittejä tai selviytymismenetelmiä, ei ole tarvetta päästä jonnekin muualle tai kokea jotain erityistä. Riittää että tunnemme kosketuksen omaan ihmisyyteemme, hyvyyteemme ja ystävällisyyteemme.

Mainokset