Arkisto | marraskuu, 2017

Usvan peitossa

25 Mar

Eläminen ei tapahdu pelkästään ihmisen mukavuusalueella, mutta mukavuusalueella olosta voi kehittyä elämäntapa, siellä voi piileskellä ja siihen voi takertua. Universumi tuo rankkoja elämänkokemuksia, huolta ja harmia, joista sitten valitamme. Ongelmat ovat mahdollisuus päästä käsiksi omiin kätkettyihin voimavaroihin, joista muuten emme tietäisi mitään. Elämä on laajenevaa ja joudumme etsimään rakentavia ongelmanratkaisuja aina syvemmältä. Jos olemme tottuneet räjähtämään aina toisille, kun olemme turhautuneita, ei asenteenmuutos riitä lopettamaan tuota harmia aiheuttavaa käytöstä. Käyttäytymistä on korjattava. Käyttäytymisenmuutos ei taas onnistu pysyvästi, jos ei ole keinoja siihen. Aina joutuu kaivautumaan syvemmälle asioihin.

Hätätilassa ihminen pystyy käyttämään odottamattomia voimia ja tekemään mahdottomana pidettyjä asioita. Kriisin hellitettyä hän unohtaa, että hänellä onkaan  sellaisia voimia. Miten toimisimme, jos tietäisimme näiden voimien olevan aina tarvittaessa käytettävissä ja saavutettavissa? Ne eivät ole jonkun menneisyydessä vaikuttaneen tilan ilmauksia, vaan nykyhetkessä toimiva luova voima, joka uinuu sisällämme ja sen käyttöä tarvitsee harjoitella aivankuin fyysisiä lihaksiammekin. Tässä on se työkalupakki, jota erilaiset terapiat eivät ole koskaan tarjonneet.

Mieli on kuriton ja harhailee, se tarrautuu jatkuvaan huolestuneisuuteen, itsekriittisyyteen, tuomitsevuuteen ja valittamiseen, se ei välitä vaikka jäisimme tuolle alueelle loppuiäksemme. Ensin on havaittava oma tila, että voi pyrkiä siitä pois. Tapoja ja keinoja on varmasti monia. Kiitollisuudella voi saavuttaa mielenrauhaa. Mielenrauhakaan ei ole mikään pysyvä lepotila, vaan jatkuvaa aktiivista toimintaa. Kiitollisuuden avulla kehittyy perspektiiviä, silloin väistämättömät takaiskut eivät vie iloa koko elämästä, ihminen pystyy katsomaan sitä mitä nyt tapahtuu menettämättä myönteistä elämännäkemystään. Kiitollisuus on tehokas apu, mutta ei välttämättä toimi kaikilla. Jos ei vaan pysty olemaan aidosti kiitollinen asioista, ei pelkkä hokeminen auta. Silloin voi käyttää muita tunteita avuksi, sellaisia jotka tuntuvat luontevilta. Ilo, tyytyväisyys, innostus, mitä vaan mitkä helpottavat omaa oloa. Ihmisluonteeseen kuuluu harmittava piirre; me luovumme asioista, joista meille olisi eniten hyötyä. Oman elämän muuttaminen ja vastustamisesta eroon pääseminen vaatii työtä ja havainnointia.

Elämänmuutoksessa tarvitaan arkipäivän rohkeutta, se tarkoittaa kykyä toimia myös silloin, kun ihminen on peloissaan. Oman rohkeuden kasvattaminen edellyttää luopumista varman tulevaisuuden harhasta. Silloin voimme keskittyä tähän hetkeen, se on ainoa paikka, mistä voimme ammentaa rohkeutta. Rohkeutta ei voi hamstrata, pelko palaa äkkiä toisessa tilanteessa. Se on hyväksyttävä tunteena ja irrotettava siihen liittyvä tulevaisuuden uhkakuva. Siten pääsee takaisin nykyhetkeen. Harjoituksen myötä tästä tulee vaistomaista. Nykyhetkessä eläminen on  aktiivista työtä ja ponnistelua, tietoista elämistä, ei mitään passiivista laakereilla lepäämistä. Tietoisena eläminen haihduttaa usvaa oman elämän ympäriltä.

 

Mainokset