Count your blessings

28 touko

Terapiassa ja henkisen kasvun kursseilla keskitytään usein lapsuuden vaikeisiin asioihin, kiinnitetään suurta huomiota vanhempien kielteisiin piirteisiin. Paranemisprosessissa sille on tarvetta, mutta kannattaa muistaa, että arvostus ja kiitollisuus ovat myös parantavia voimia. On hyödyllistä muistella myös sitä, mitä vanhemmat ovat lastensa hyväksi tehneet. Jollei hyviä asioita tahdo muistua mieleen, voi aloittaa aina vaikka kuinka pienistä asioista. Vähitellen pienikin yksityiskohta jossain ihmisessä tai tilanteessa suurenee huomion kohdistuessa siihen. Viikoittainen arvostus- ja kiitollisuushetki kohottaa energioita kevyemmiksi ja valoisammiksi. Sen vaikutus näkyy myös vastapuolessa.

Arvostuspäiväkirjan kirjoittaminen on hyödyllistä ja parantavaa. Kun kirjoittaa joka päivä ylös muutamia asioita, joista on kiitollinen, huomaa itsekin, että alkaa tarkkailla päiväänsä eri näkökulmasta. Alkaa etsiä hyviä asioita, että voisi kirjoittaa ne päiväkirjaansa. Mitä mukavaa tänään tapahtuu?

Kuten monet muutkin henkisen alan opiskelijat, haluan  seistä sanojeni takana, silti teen jatkuvasti virheitä. Arvostelen itseäni jatkuvasti ja poden huonoa omaatuntoa monista asioista. Niinkuin siitäkin, että opetan muille asioita, joita en ole itse saanut toimimaan omassa elämässäni. Entä jos ajattelen, että niitä asioita opettaakin se osa minua, joka hallitsee jo ne asiat? Entä jos voinkin olla armollinen itselleni ja rentoutua sen suhteen? Huono omatunto ei auta ketään, ei myöskään niitä, joita haluan auttaa vilpittömästi.

Usein käy niinkin, että oma toimintamme aiheuttaa pahaa mieltä itsellemme. Irtipäästäminen tällaisesta toiminnasta ei ole kuitenkaan helppoa, siitä pitävät huolta vanhat traumat. Moni meistä ei ole antanut itsensä tahtoa sitä, mitä oikeasti tahtoo, koska ei ole tiennyt miten se voisi toteutua. Moni meistä ei ehkä edes tiedä, mitä oikeasti tahtoo, koska on antanut muiden mielipiteiden ohjailla elämäänsä. Ei ihme että tulevaisuus tuo yllätyksiä, kun emme pysy omassa voimassamme.

Voit saada mitä haluat, jos osaat muodostaa sille muotin mielessäsi. Sellaista unelmaa ei olekaan, joka ei voisi toteutua, kun vain opit käyttämään itsesi kautta virtaavaa luovaa voimaa. Sama menetelmä, joka toimii yhdellä, toimii kaikilla. Kun avaat omassa itsessäsi olevat väylät luovalle voimalle, se virtaa entistä enemmän sinuun. Kun vähänkin tutkii asioita, huomaa ettei monikaan, joka on saanut jotain aikaan, ole tiennyt etukäteen, miten aikoo sen tehdä. Pyydä kerran, usko saaneesi, kiitä siitä, tunne miltä tuntuu saada se, ota se vastaan.

 

Elämän ratkaisevat hetket

26 Maa

Elämän ratkaisevat hetket eivät ole harvassa ja niitä ei ole aina helppo tunnistaa. Jokainen silmänräpäys on tärkeä. Jokainen päätös on tärkeä. Jos kulkisimme luonnossa umpimähkään, tuskin päätyisimme haluamaamme paikkaan. Tavoitteiden asettaminenkin on yksi tavoite. Ellemme tiedä, mihin haluamme ei paraskaan kompassi auta.

Jos teemme asiat tarkkaavaisesti, se ei vie enempää aikaa kuin tekeminen ajatukset jo seuraavassa asiassa. Tarkkaavaisesti tekeminen ei myöskään väsytä enempää kuin ajatukset hajallaan tai automaattisesti tekeminen. Tarkkaavaisesti tehden käytetystä ajasta tulee omaa aikaamme. Kun joku kysyy haluanko ottaa hoitaakseni jonkun tehtävän, voin kysyä itseltäni haluanko panna aikaani siihen. Jos lupaan muille enemmän aikaani kuin minulla on, on kuin ostaisin tavaroita osamaksulla, enkä sitten pystyisi maksamaan niitä.

Tietoisuustaitojen harjoittamisessa niinkuin muissakin uusissa asioissa on keksittävä joku keino, jolla muistuttaa itseään liikkeelle lähdöstä. Kannattaa valita jokin ajankohta päivässä tai viikossa, jolloin harjoittelee. Jos käyt tunnilla kerran viikossa, opit perusteet. Jos käyt kaksi kertaa viikossa, oppiminen nopeutuu. Jos harjoittelet harvemmin, joudut aloittamaan aina alusta uudelleen. Se heikentää motivaatiota.

Aikaikkunaamme näkyy kiusallisia virheitä menneisyydessä, ihmisiä, jotka loukkasivat, ehkä et pystynyt maksamaan jotain vaadittua maksua. Tällaiseen näkymään liittyy usein voimakas paha olo. Näkyykö tulevaisuuden aikaikkunassa samankaltaisten tapahtumien helminauha? Onko tulevaisuudessa aihetta uskoa, että mikään muuttuisi? Jos menetimme paljon menneisyydessä, menetämmekö vielä enemmän resursseja tulevaisuudessa? Jos pienennät aikaikkunan koskemaan vain tätä hetkeä, mitä siinä näkyy? Uhkaako jokin, sattuuko sinua, onko sinulla nälkä, loukkaako joku sinua? Päästä menemään kaikki menneisyyttä koskevat ajatukset, älä ajattele tulevaisuutta. Juuri tällä hetkellä olet oma itsesi. Tunteemme ovat helposti liikuteltavissa, ne muuttuvat samalla kun sisäinen näyttämö muuttuu. Voimme itse ohjata näyttämön tapahtumia. Voimme lakata piinaamasta itseämme ajatuksillamme.

Yleensä meillä on voimavaroja selviytyä ongelmallisista tilanteista, jos kykenemme pysymään nykyhetkessä. Nyt on kaikki hyvin. Tämä hetki on ratkaiseva hetki. Taito tässä hetkessä pysymiseen kehittyy harjoittelun avulla, huomio ei siirry koko ajan tekemisestä toisaalle. Hajamielisyys häviää. Tietoisen läsnäolon vähäinenkin harjoittaminen tuottaa yleensä nopeita tuloksia. On vain päästävä alkuun.

Tietoisuuden haaste

28 Tam

Tietoisena pysyminen ei ole mikään saavutettu loppupiste, vaan jatkuvaa työtä. Jatkuvasti virtaavat ajatukset katoavat ja menettävät voimansa, kun tietoisuus koskettaa niitä. Ne tunnistetaan ajatuksiksi, jostakin ilmaantuviksi, ne poksahtavat kuin saippuakuplat ja katoavat jonnekin. Ajatuksista on tullut käsiteltäviä, ne ovat vain tapahtumia mielen kentällä. Vapaudumme niistä. Tietoisuus vapauttaa ne. Meidän ei tarvitse uskoa niihin, eikä ajatella niiden olevan ”meidän” ajatuksiamme. Ne ovat vain tietoisuuden kentän tapahtumia, joita tulee ja menee. Niihin voi liittyä valtavia tunnelatauksia, mutta niiden vangiksi ei tarvitse jäädä. Ne ovat epätarkkoja ja rajallisia.

Buddha opetti neljäkymmentäviisi vuotta ihmisiä. Hän kerrotaan sanoneen, että hänen opetuksensa voi tiivistää yhteen lauseeseen. ”Mihinkään ei pidä takertua kuin se olisi minä, minun tai minua.” Se oli lauseen sisältö ja se kannattaa muistaa, vaikka ei aivan ymmärtäisikään sitä. Se tarkoittaa, että takertuminen on vapaaehtoista, voimme tunnistaa sen ja olla ruokkimatta sitä. Takertuminen on kyllä oletusasetuksiamme, siirrymme siihen automaattisesti, kun olemme tekemisen tilassa ja toimimme tiedostamatta. Lause tarkoittaa, että voimme aina valita, miten suhtaudumme kaikkiin hetkiimme, kaikkiin kokemuksiimme. Voimme huomata, miten paljon takerrumme, sillä hetkellä kun sen teemme.

Pidämme ajatuksiamme ja tunteitamme tosiasioina, perimmäisenä totuutena, vaikka syvemmällä tasolla tiedämme, etteivät ne edusta koko totuutta. Suora eläminen ilman harhaanjohtavia tarinoita on pelottavaa. Tietoisuuden kyky on meillä jo syntyessämme, samoin kuin ajattelun ja tuntemisen ja eri aistien kyvyt. Tietoisuuden kehittämistä ei vaan ole harjoiteltu, se ei kuulu opintosuunnitelmiin eikä koulutusjärjestelmiin.

Tietoinen läsnäolo kehittää puhdasta huomiokykyä, tarkkaavaisuutta, selkeää näkemistä ja asioiden todellisen laidan ymmärtämistä. Meillä on paljon harhatulkintoja ja väärinymmärryksiä, ne aiheuttavat jumiutumista. Omiin uskomuksiin, ideoihin, mielipiteisiin ja ennakkoluuloihin on turvallista takertua. Niistä muodostuu verho, joka estää näkemästä sitä, mikä on suoraan edessämme.

Tietoisena olemisen tilaa ei tarvitse tavoitella pinnistellen tai pakottavasti, se on jo osa meitä. Tietoisena ei tarvitse etsiä pakoreittejä tai selviytymismenetelmiä, ei ole tarvetta päästä jonnekin muualle tai kokea jotain erityistä. Riittää että tunnemme kosketuksen omaan ihmisyyteemme, hyvyyteemme ja ystävällisyyteemme.

Huomion siirtäminen

26 Jou

Huomion siirtäminen tahallisena toimintona, ei satunnaisena, on tehokasta tapa vähentää stressiä, saada uusia voimia, vastustaa kiusauksia, sietää kipua ja auttaa pitämään kiinni hyvistä tavoista. Huomio on siirrettävä oikealla tavalla eri kohteeseen; jos tahtoo lopettaa tapansa tehdä ostoksia netissä iltamyöhään, ei Pinterest ole hyvä paikka, parempi on lukea dekkaria. Kyseinen keino toimii parhaiten, kun siihen liittyy jokin fyysinen toiminto, vaikka kävelylenkki, siivoaminen tai lapsen kanssa leikkiminen.

Menetelmä ei tarkoita ei-toivotun ajatuksen tukahduttamista, vaan sitä että valitsee toisen ajatuksen. Kun yrittää nitistää jonkun ajatuksen, se voi olla mielessä koko ajan. Jos yöllä ajattelen, miten väsynyt olen aamulla, kun nyt valvon, sitä sitkeämmin tämä ajatus vaivaa ja kuvitelma toteutuu. Itse tarraan kiinni ajatukseen: ”Nyt nukutaan. Olen kovin väsynyt.”

Viidentoista minuutin viivytys toimii mielihalujen vastustamisessa. Siinä ajassa ehtii syventyä johonkin muuhun ja halu saattaa unohtua kokonaan. Kiusaus ostaa heräteostoksia kaupassa hiipuu useimmiten, kun hoitaa muut, etukäteen päätetyt ostokset ensin ja päättää palata sen jälkeen hyllylle, jos vielä muistaa tavaran tai sen saaminen tuntuu tarpeelliselta eikä ole liian vaivalloista. Viidentoista minuutin sääntö toimii kumpaankin suuntaan; jos piti aloittaa siivoaminen ja jää hetkeksi koneelle lukemaan sosiaalisen median viestejä ja sähköpostia, voi siivoamisen aloittaminen unohtua.

Huomion siirtämisessä voi käyttää hauskoja muunnelmia, joku tekee kaksikymmentä haarahyppyä ennen välipalan syöntiä, moni juo lasin vettä ennen toista viinilasillista ja käsihoidon tekeminen estää napostelun joksikin aikaa. Huomion siirtäminen voi auttaa lievittämään kiihtymystä, jos sosiaalisessa mediassa joutuu ankaran kritiikin kohteeksi. Ennen hyökkäykseen vastaamista kannattaa käydä selaamassa mielihyvää tuottavia sivustoja, kunnes on tyyntynyt ja pystyy pitämään sävyisän äänenpainon. Joskus voi saada jopa anteeksipyynnön arvostelijalta, vaikka sen saaminen kestäisikin kolme vuotta.

Huomion siirtymisestä johonkin muuhun voi olla haittaa tai hyötyä. Sähköpostin kilaus, ilmoitus uudesta postista tai whats’appin piippaus houkuttelee keskeyttämään varsinaisen työn. On vaikea vastustaa uuden viestin lukemista. Työ keskeytyy ja ajatus katkeaa. Kuitenkin työn edistymiselle on myös avuksi pitää pieniä taukoja ja siksi on välillä sallittava itsensä keskeyttää. Työn jumittuessa hyvä taukokeino on jongleeraaminen: ”Se on hauskaa, se on aktiivista, se vaatii keskittymistä mutta ei varsinaista aivotoimintaa. Sitä ei voi tehdä kauan, joten taukokaan ei veny pitkäksi.” Itselle sopivan hyvän taukokeinon keksiminen on kullanarvoinen saavutus.

Ihmisen olemuspuolia

22 Mar

Meissä on monia mahdollisuuksia ja todellisuuksia yhtä aikaa. Meissä on kuvia ja tarinoita, joilla on meille jokin viesti kerrottavana. Meissä on lukuisia aikakausia ja paikkoja, ammatteja, ajatuksia ja tunteita. Meissä on rikkaus ja köyhyys, terveys ja sairaus. Usein ihmiset pitävät itseään tilanteissa, joissa ei ole hyvä olla. Ei ole tarkoitus jäädä ikäviin olosuhteisiin ja tukahduttaa iloa ja luovuutta elämästä. Ihmiset näkevät itsensä usein surkeampina kuin oikeasti ovat ja ongelmansa suurempina kuin ne oikeasti ovat. Pyöritämme tiettyjä huoliajatuksia päässämme niin, että ne kasvavat suuriksi ja hallitsemattomiksi. Parempi olisi etsiä niihin rauhassa järkeviä ratkaisuja. Vanhoja käsityksiä ja ajattelutapoja ei ole helppo muuttaa, siksi jäämme tuttuun uraan rämpimään.

Toisaalta yritämme yli voimiemme vapautua jatkuvasta kamppailusta ja nähdä totuuden elämästämme. Toisaalta emme halua nähdä juuri sitä auttavaa totuutta, koska se on liian hävettävää ja noloa. Kokeilemme kaikki keinot, mitä ikinä keksimme vapautuaksemme. Gangaji sanoo, että ongelmamme on siinä, että jatkamme uuvuttavaa tekemistä. ”Älä tee mitään. Lopeta kaikki tekeminen. Pane piste siihen, missä olet. Älä kulje mitään kohti, älä poispäin mistään. Pane piste uskomuksille, kaikelle etsimiselle, kaikille verukkeille, näe omin silmin mikä on jo aina läsnä.” Gangaji ei puhunut fyysisestä toiminnasta, vaan henkisestä. Rauhan ja levon tila missä on kaikki mahdollisuudet, on aina ollut ja on aina läsnä. Luulemme, että on päästävä eroon synneistä, aggressioista, ahneudesta, vihasta ja karmasta. Kun luovumme kärsimystarinasta, voimme elää iloon pohjautuvaa elämää. Siihen kuuluu surun, kiukun, tuskan hetkiä, mielialat tulevat ja menevät, kaiken pohjana on silti ilo.Mi Mitään mielialaa ei tarvitse pelätä, mitään ei tarvitse paeta. Entinen ajatus siitä, ettei tiedä, muuttuu iloksi siitä, ettei tiedä. Ei-tietäminen avaa mielen sille, mitä ajatus ei voi saavuttaa. Siinä on helpotus ja huojennus. Etsiminen loppuu.

Todellinen olemuksemme on tietoisuus. Sitä ei rajoita mikään. Se on vapaa. Se on aina ollut. Sitä eivät kosketa tunteet, eivätkä sairaudet. Se on meissä kaikissa, niin elollisessa kuin elottomassakin. Ajatukset eivät tavoita sitä. Se on läsnäoloa. Se on viimeinen paikka, mistä ymmärrämme etsiä. Sitä ei voi löytää. Sitä voi vain kokea.

Luontevan olemisen tila

17 Lok

Kun joku voimakas tunnetila valtaa ihmisen, herää kysymys, miten voi löytää rauhan siitä hetkestä. Jos tunne on kielteinen, tulee halu mennä jääkaapille, alkaa puuhata jotain, avata televisio, mennä keskustelemaan sosiaalisessa mediassa tai soittaa jollekin. Haluamme häivyttää tunteen jollakin tiedostamattomalla keinolla. Kuitenkin on paras olla tekemättä mitään. Vain olla läsnä tunteessa, tuntea se perinpohjaisesti. Vain tuntea se, ei työntää sitä pois, ei kaataa sitä kenenkään toisen niskaan, ei viedä omaa huomiota pois siitä, ei muuttaa sitä myönteisemmäksi. Tuntuu pelottavalta hiljentyä ja tutkia perinpohjaisesti, mitä tunteen pohjalla on.

Auttaminen on myönteinen asia, mutta sekin voi muuttua pakonomaiseksi tarpeeksi, riippuvuudeksi ja pakkomielteeksi. Motiivina voi olla vanha tunneperäinen solmu, vaikka mielikuvansa mukaan ihminen on jalo ja uhrautuvainen. Jossain vaiheessa auttaja uupuu. Kun uskaltaa tutkia sitä, mitä minä pohjimmiltani olen, mitä me kaikki olemme, pääsee käsiksi siihen, että olemme puhdasta tietoisuutta, täydellistä vapautta, rajatonta rakkautta ja valoa, perimmäistä rauhaa. Olemme aina olleet virheettömiä timantteja, jotka ovat kätkeytyneet monien huntujen ja rojukerrosten ja tunnekerrosten alle. Joskus voimme nähdä pienen välähdyksen sisäisestä loistostamme. Se hetki ei unohdu koskaan. Sillä hetkellä, kun auttaja lopettaa uhrautumisen ja jopa oman terveytensä kustannuksella toimimisen, hän huomaa, että tavoiteltu rakkaus ja omanarvontunne ovat olleet hänellä kaiken aikaa. Niiden saamiseen ei tarvitse tehdä mitään, riittää että itse on sitä ja itse tietää sen.

Luontevan olemisen tilassa ei ole enää pakkoa tai tarvetta auttaa jokaista tuntemaansa ihmistä siksi, että saisi rakkautta ja hyväksyntää ja tunteakseen olevansa jonkun arvoinen. Arkiaskareiden tekemistä, palvelemista ja auttamista voi tehdä siksi, että se on luonnollista, ei siksi, että tuntisin itseni hyväksi ihmiseksi. Niiden tekemiset ovat aitoja ilmauksia rakkaudesta, joka on aina läsnä ja luonnollinen osa elämäämme. Kaikki tämä toimii siinä yhteisessä virtauskokemuksessa, jossa kaikki toimii täydellisesti yhdessä. Rakkauden saaminen tulee yhtä helpoksi kuin sen antaminen on. Kun todellinen rakkaus on läsnä, ei ole väliä annammeko vai saamme sitä. Se vain virtaa lävitsemme, tuli se miltä taholta tahansa ja näkyy tekoina. Meidän ei tarvitse näytellä vahvaa, vaan vain olla riittävän vahva tajutaksemme, että emme pysty tekemään kaikkea yksin. Tarvitsemme toistemme apua ja olemme nöyrän kiitollisia muiden tuesta ja ohjauksesta ja tuesta tunnetasolla. Voimme auttaa toisiamme saattamaan loppuun omat tuskaa tuottavat tarinansa. Kaikki virtaa luonnostaan, keho parantaa itsensä automaattisesti, ilman että meidän tarvitsee tehdä mitään. Olemme löytäneet keinon olla jatkuvasti suoraan yhteydessä äärettömään älyyn, alkulähteeseen ja osana yhteistä virtausta.

Väärät alut

19 syys

Valaistuminen ei ole mikään matkan viimeinen etappi, päätepiste, josta voi hymähdellä niille, jotka tarpovat alemmilla poluilla. Valaistuminen tulee ja menee. Se on yhtä katoavaista kuin kaikki muukin. Kirjoittaminen ei muutu helpommaksi, vaikka kuinka kirjoittaisit. Kokenut kirjoittaja on kuitenkin tehnyt niin paljon virheitä, että joitakin niistä hänen on helppo havaita. Vuosikausien harjoittelun jälkeen kirjoittaja saattaa kokea pienen välähdyksen valaistumisesta; osuva sana, onnistunut henkilöhahmon liike tai idean ihanteellinen sanamuoto paljastuu.

Yleensä ihmiset hakevat hyvää oloa ja hyvää mieltä ja välttelevät pahaa mieltä. Se tarkoittaa sitä, ettemme tyydy tähän vallitsevaan hetkeen. Kapinoimme asioita vastaan. Luulo persoonallisuuden pysyvästä muutoksesta on virheellinen. Oma mielemme aiheuttaa tarpeetonta ahdistusta. Unohdamme, että elämä on vaikeaa kaikille. Kenenkään ei ole mahdollista saavuttaa lopullista voittoa. Jos voisimme hyväksyä nykyhetken sellaisenaan, yrittämättä muuttaa sitä, olisimme paljon onnellisempia. Muutosten vastustaminen aiheuttaa paljon mielipahaa.

Jos joku yrittää saada meidät toimimaan, ajattelemaan tai tuntemaan tietyllä tavalla, saatamme saada yllykkeen toimia juuri päinvastoin, vaikka se olisi itselle vahingoksi. Psykiatri Milton Erickson tunnettiin epätavallisista hoitomenetelmistään. Hän oli käymässä hevostilalla ja katseli, miten hevosta yritettiin viedä talliin. Mitä lujempaa hevosta vedettiin, sitä enemmän se vastusteli. Erickson ehdotti toisenlaista lähestymistapaa; hän ehdotti, että hevosta vedettäisiin hännästä. Näin tehtiin ja hevonen syöksyi talliinsa.

Rakastavan ystävällisyyden harjoituksia tehdessä mieleemme saattaakin nousta epäystävällisiä ja arvostelevia ajatuksia sekä itseä että toisia kohtaan. Mieli toimii siten, että vähemmän rakastettavat oman persoonallisuuden puolet haluavat tulla esiin. On pakko tulla tietoiseksi näistäkin ominaisuuksista ja hyväksyä ne. On pakko avautua kaikelle, mitä tietoisuuteen tulee. Siten voimme oppia ymmärtämään mielen toimintaa ja nähdä, miten itse synnytämme ahdinkomme. Lopullinen päämäärä on kyetä hyväksymään vaivattomasti kaikki, mitä mielestä nousee. Sitä ei kuitenkaan tarvitse saavuttaa kerralla. Kykymme kestää erilaisia kokemuksia vaihtelee päivästä toiseen, se vaihtelee elämän eri kausina. Kyky kestää vaikeita kokemuksia myös ihmisestä toiseen. Ihmisen kehittyminen on monimutkaista. Kun tukea on saatavilla ja uhkatekijöitä vähän, kykenemme elämään vaikeidenkin kokemusten kanssa. Jos tukea ei ole ja ongelmia on paljon, kyky heikkenee.

Kielteisyys tainnoksiin

22 Elo

Jos pelottaa niin pelkää, mutta toimi silti. Meitä monta, muutkin pelkäävät aina, kun kehitystä tapahtuu. Pelkäämme alkuja ja loppuja. Pelkäämme muutoksia ja pelkäämme juuttuvamme paikoillemme. Pelkäämme epäonnistuvamme ja pelkäämme menetyksiä. Pelkäämme elämää ja kuolemaa. Pelkääminen on suurelta osin kasvatuskysymys. Ajattelutapaansa muuttamalla pelon kykenee tunnistamaan vain yhdeksi elämän tosiseikoista, mutta se ei ole silti este menestymiselle.

Pelon voittaminen vaatii alituista harjoittelua aivan kuin lihaksien kasvattaminen. Se työ jatkuu niin kauan kuin kehitymme ihmisenä. Meissä on paljon enemmän voimaa kuin ikinä uskoisimme. Oman voimansa lähteelle pääsee vain ottamalla vastuun elämästään. Harva meistä ymmärtää, mitä sillä tarkoitetaan. Moni ymmärtää, että on hankittava työpaikka, ettei joutuisi riippuvaiseksi kenestäkään muusta. Asian ydin on kuitenkin paljon syvemmällä, laajempi ja näkymätön. Ei ole helppoa todeta itse olevansa syypää niihin tunteisiin, jotka vievät ilon elämästä. Sen tajuaminen, että pystyy itse luomaan oman surkeutensa, on lahja taivaasta. Silloin on järkeenkäypää, että pystymme luomaan oman ilommekin. Vastaaminen omasta elämästään merkitsee sitä, ettei koskaan syytä ketään tai mitään muuta siitä mitä on, tekee, omistaa tai tuntee. Vain minä, ei kukaan muu, saa aikaan sen, mitä tapahtuu päässäni.

Omaa itseäänkään ei tarvitse syyttää. Menneitä, nykyisiä ja tulevia tekemisiään ei kannata surra, ne kuuluvat oppimisvaiheeseen. Se on vaihe, jonka aikana siirrymme ahdistuksesta voimaan. Oppiminen on yritysten ja erehdysten täyttämä tie. Tärkeää on huomata, missä kohtaa ei vastaa itse elämästään. Silloin voi muuttua. Silloin jumitus häviää. Kun alkaa syyttää muita on parasta kysyä: ”Mitä minulta jää tekemättä sellaista, mitä voisin tehdä, kun syytän häntä sen tekemättä jättämisestä?” Miksi murehtia kun voi olla tyytyväinenkin? Yhdeksänkymmentä prosenttia siitä, mitä murehdimme ei toteudu koskaan. Ei ole mitään väärää siinä, että näkee jotain hyvää kaikessa.

Hyvää yleiskuntoa ei pysty säilyttämään tekemättä jotain asian eteen, älyä kannattaa stimuloida säännöllisesti, tunnetut elämäntaitotekniikan asiantuntijat kokoontuvat antamaan tukea toisilleen viikko viikon jälkeen, jopa aamukuudelta. Myönteisyyteen vaaditaan jatkuvaa harjoittelua, muuten olisimme kaikki myönteisiä ajattelijoita. Suihkun, hampaitten pesun, meikkaamisen ja parranajonkaan tulokset eivät jää pysyviksi. Joka aamu suoritamme uudelleen. Miten tämä sitten liittyy pelkoon? Pelosta pääsee vain siirtymällä ahdistuksesta voimaan. Kielteiset ajatukset verottavat voimaasi ja auttavat pelkoasi lamaannuttamaan sinut.

Rakennuspiirustukset

7 Elo

Jos mielessäsi ei ole selkeää mielikuvaa siitä, mitä haluat ja mihin tähtäät, ei alitajunnalla ole suuntaa, mitä kohti liikkua. Valitse kohteeksi tietty suunnitelma, ajatus tai mielikuva. Yhdisty tähän mielikuvaan sekä mielen että tunteiden tasolla ja pysyttele sille uskollisena, niin se toteutuu. Toteutumiseen tarvitaan toistuvaa toimintaa ja uskoa. Usko on kuin siemen, joka tarvitsee kastelua ja lannoittamista kasvaakseen. Ajatteluprosessi muodostaa jälkiä mieleesi ja nämä jäljet ilmestyvät tosiasioina ja kokemuksina elämääsi. Se mitä muodostat mielikuvituksessasi on yhtä todellista kuin vaikka mikä tahansa kehosi osa. Paljaalla silmällä voit nähdä sen, mikä on jo olemassa ulkoisessa maailmassa. Samoin se minkä voit visualisoida mielessäsi, on jo olemassa näkymättömässä maailmassa. Ajatus ja toive ovat totta ja ilmestyvät jonakin päivänä näkyvään maailmaan.

Kiinalaiset sanovat, että yksi kuva vastaa tuhatta sanaa. Alitajunta pyrkii toteuttamaan kaikki kuvat, joita pidetään mielessä ja joita tukee vahva usko. Alitajunta saa kaiken toteutumaan omalla tavallaan. Aina kun pelko, puutteen ajatus tai epätoivo välähtää, voit havahtua ja kiittää kuin toive olisi jo toteutunut. Voit pitää asiaa totena huolimatta päinvastaisista todisteista. Kun affirmaatioita eli vahvistuslauseita käyttää toteutumisen tueksi tietäen mitä tekee, tietäen mihin pyrkii, se ei ole turhanpäiväistä hokemista, vaan maaliin suunnattua toimintaa, tiettyyn asiaan kohdennettua energiaa.

Harhaluulot, aiheettomat pelot, kielteiset ajatuskuviot aiheuttavat kärsimystä, samoin ihmisen vankka usko ulkoisiin voimiin ja ulkoisiin syihin. Se voidaan muuttaa vaihtamalla ajatuskuvioita. Silloin sisäinen parannusjärjestelmämme pystyy toimimaan. Sanamme ja ajatuksemme saavat niin paljon voimaa kuin panemme niihin vakaumusta ja tunnetta. Maailmaa liikuttava voima toimii hyväksemme. Voimaan ei kuitenkaan auta lisätä voimaa, henkistä väkivaltaa, väkisin yrittämistä, pakottamista tai muuta henkistä painiskelua.

Mielen toiminnasta noin 80 prosenttia on alitajuista ja siellä tapahtuvat prosessit ovat elämää säilyttäviä ja rakentavia. Alitajunta pitää yllä kaikkia kehon elintoimintoja ja on sen rakennusmestari, joka ei koskaan nuku. Suuret pyrkimykset, paremman elämän visiot, ideat ja impulssit ovat kotoisin alitajunnasta. Syvimmät vakaumuksesi ovat alitajunnan tuotetta. Se puhuu sinulle intuition, impulssien, aavistusten, vihjeiden ja ideoitten muodossa. Se kehottaa nousemaan aina ylemmäs, ksavamaan, kehittymään, etsimään seikkailua ja kulkemaan eteenpäin.

Vastahakoisuus

10 Hei

Miksi vastustan uusia asioita ja muutoksia? Miksi vastaan ehdotuksiin yleensä kielteisesti? Syynä on useimmiten pelko. Luovuutta ja uusien ideoiden synnyttämistä voi kehittää harjoittelemalla, kuten mitä muuta taitoa tahansa. Siinä ei ole mitään pelottavaa. Luovuus muodostaa jatkumon, jonka toisessa päässä ovat vähäiset luovat kyvyt ja toisessa laajat kyvyt. Harjoittelun avulla on mahdollista siirtyä jatkumon kekseliäämpää päätä kohti. Luovuuden vähäinen käyttäminen ruostuttaa viimeisetkin kyvyt. Asian voi korjata koska tahansa ja saada ideoinnin uuteen kukoistukseen. Mitä enemmän luovuuslihasta harjoittaa, sitä helpommaksi kaikki muuttuu ja ideoiden määrä lisääntyy. Sitä voi harjoitella omatoimisesti tai pitää aivoriihiä ystävien kanssa tai ryhmässä. Keinoja on olemassa loputtomasti.

Tarralaput ovat hyvä esimerkki vahingossa syntyneestä tuotteesta. Joku valmisti liimaa, joka ei antanut tarpeeksi pitoa kiinnitykseen ja joku muu keksi, ettei liiman aina tarvinnutkaan pitää paperia paikoillaan pysyvästi. Näin syntyi miljoonien liiketoiminta. Jos ruokaa laittaessa huomaa, että kaikkia tykätarpeita olekaan kotona, eikä ole aikaa kaupassakäymiseen, syntyy käsillä olevista aineksista uusi ruokalaji. Ihmiset kyllästyvät helposti samalla tavoin jatkuvaan, vanhaa kaavaa noudattavaan. He tarvitsevat jotain uutta, että vireys ja toimintatarmo pysyisivät yllä. Uusien käyttötapojen keksiminen tavaroille on uudistusten ydinaluetta ja sillä on lukematon määrä hyödyllisiä seurauksia.

Joskus tavoitteeseen johtava polku on varsin suora, tai hallussasi on jo kaikki, mitä sinne pääsemiseen tarvitaan. Toisinaan taas tie on mutkittelevampia, tai jotain tärkeää jää huomaamatta, etkä usko ollenkaan pääseväsi perille. Ehkä aiot luovuttaa kokonaan. Sellaisena hetkenä vaihtoehtoiset toimintatavat voivat auttaa huomaamaan, että sinulla on jo tarvittavat voimavarat käytössäsi. Et vain ole ollut tietoinen niistä. Päämäärään johtava polku voidaan luoda monella eri tavalla, voit edetä kuin labyrintissä. Tärkeintä on ajatus siitä, että voit saavuttaa sen, mitä haluat, olipa se mitä tahansa. Vasta sen jälkeen voit määritellä, mitä siihen tarvitaan.

Voit kuvitella, että sinulla on rajattomat resurssit ratkaisujen luomiseen ja anna ideoiden putkahtaa mieleesi esteettä. Myöhemmin voit valita ne, joita haluat kokeilla. Voit myös muuttaa vallitsevaa asiaintilaa tai yhdistellä olemassaolevaa eri lailla. Kaikkea voi muuttaa, vaikeampi on pitää asioita paikallaan.